On se vaan ihanaa huomata, että suhde omaan hevoseen kasvaa ajan kanssa. Tänään hepat oli aivan ropeleita tuulen takia kai, mutta neiti myyrä ei korvaansa tuulelle lotkauttanut.
Irtojuoksutusta oli ohjelmassa, sillä myyrän räpylät ovat venahtaneet pitkiksi, onneksi Tiina poikkeaa huomenna tekemään pedikyyrin :).
Neiti myyrä tottelee tätiä maasta käsin hienosti; käynti-laukka siirtymät, laukka-seis siirtymät, lisäykset (silleen oikeesti, ettei tahti muutu vaan askel pitenee) toimii ihan äänellä. Se on tädin mukana ihan täysillä.
Aika pähee tunne, tätiä hymyilyttää :O)
Ps. kuva: Sanni
sannin.kuvat.fi