IRC-Galleria

Hieno leffa. James Cole yrittää pelastaa maailman, mutta eipä onnistu. Yleensähän elokuvissa sankari eli päähenkilö on lähes kaikkivoipa. Spiderman, Armageddon, Terminator, Tappava ase, Bondit. Katsoja saa olla passiivinen elokuvan sivuhenkilö, avuton ja toivoton, kun taas sankari pelastaa maailman vaikka se tuntuisi kuinka mahdottomalta tahansa. Päähenkilö vaikuttaa aivan tavalliselta ihmiseltä mutta on sisimässään kuitenkin jotenkin erilainen, arvokkaampi, ja katsoja on huojentunut että hän ei ole. Sillä muutenhan maailman pelastaminen olisi hänen vastuullaan, hui. Siispä katsoja voi olla oma itsensä, mihinkään kykenemätön ja rukoilla uutta jumalaansa, leffan sankaria että hän tekisi kaiken jälleen hyväksi. Ja kumma kyllä, rukouksiin yleensä vastataan, sankari pelastaa maailman vaikka kukaan ei häneen aluksi uskokkaan, saati että saisi kunnollista apua.

Muutamissa leffoissa näin ei tapahdukkaan, 12 apinaa esimerkkinä. Onhan se järkyttävää nähdä että jumala, James Cole ei pysty mihin tahansa. Kaikki ei aina pääty hyvin vaikka yksi mies sitä haluaisi. Maailmaa ei voi pelastaa yksin. Katsoja joutuu mielessään ottamaan vastuuta, yäk. Sisimmässä tuntuu oudolta, "pitäisikö minun muka tehdä jotain? Enhän minä ole mikään sankari."

Onneksi oikeassa elämässä ei ole sankareita, ketään ei voi syyttää siitä kun kakki viimeisen kerran osuu tuulettimeen. Kaikkein vähiten minua, enhän minä ole tehnyt mitään. Touché.