Aurinko siintää jo maiseman taa ja varjot jo huutelevat leikkimään. Kaikki on hyvin, mutta ei vielä niin huonosti, etteikö ne paremminkin voisi olla. Metsässä kulkee pitkiä olioita juosten paikoillaan, väittävät kesän tulevan pian, mistä moiset voivat sellaisen tietää. Taivas leikkii sinivalkoista, ja ikkunat pitäisi pestä.
Ihmiset kulkevat toisiaan vastaan. Onneksi ovat sokeita, onneksi eivät huomaa eroa. Kaikkien sota kaikkia vastaan turvanaan vain jokin, mitä kutsutaan suuremmaksi. Taas sitä okkultismia, eivätkö he koskaan opi? Kiusaavat itseään ja tekevät kiusaa muille. Onnekseen ovat sokeita, eivät kestäisi totuutta.
Luonnon lainalaisuuksia, värillisiä ja saivartelevia.
Lehdet haravoimatta, voisi joskus harkita. "Lähtemättömän vaikutuksen tekee vain hän, joka lähtee." sanoi eräs. 80- luvun alkupuolella oli vielä huumaa joka viime aikoina on ollut pinnalla. Eihän kukaan kuitenkaan voita sitä aikaa.
Ihmisinä vielä joskus. Sairaita ja pieniä. Päästämme vialla. Parempi kasvaa siitäkin vain ulos, vain se kannatta. Näin on voitettu viimeisetkin mahdollisuudet jatkaa elämää. Harmaat savukiehkurat leijaulevat pienehkössä säteilyssä aamuauringon humussa. Ja niin he taas kuvittelivat ja olivat eläiminä pienessä paniikinpoikasessa. Kokoan tupakkaa ja hädin tuskin saan tärisevin sormin sen pudotettua.
Puolikas turhaa ja toinen maailmaa
kyberteknologia ja fundamentalismi
mene ja sulje ovi perässäsi
päästä käteni, anna vajota
Tulevaisuudesta tuho
menneisyydenkaltainen
tukehdumme kaasuun
veteen johon hukumme, anna mennä
Suuret saavutukset, kannattiko ollenkaan
merkittävät teot tapattivat ihmisiä
keuhkot täyteen ja tyhjäksi
kerrasta lakoon
Herramme maailma, uskotko edes itse
taide niin kehittynyttä tappaakseen
meidät syödään elävältä
kalutaan pala kerrallaan
turhaan se kaikki vaiva
Kohta on aika suurten ihmisten. He tekevät pesäeroa maailman ja itsensä välille, luovat mestariteoksen. Puraisee lopulta ruokkivaa kättä. Se on kaikki ohi, ei sitä kannata lähteä jalostamaan.
"Kaikki mitä teet on tehty, kaikki mitä näet on nähty
kaikki mihin kosketat on monin käsin kosketeltu
muttei sinun käsilläsi, muttei sinun silmilläsi
muttei sinun sisälläsi ennen kuin on itse tehty"
Jos ymmärrämme yskän, emmekös? Sille malja, kiitos viimeinen. Olemus on olemassa vain itseään varten. Yhdeksän päivää ja yhdeksän yötä. Heil Wuotan!
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (2)
- ▶ 2008 (2)
-
▼
2007 (10)
- ▶ joulukuu 2007 (2)
- ▶ marraskuu 2007 (2)
- ▶ syyskuu 2007 (1)
- ▶ heinäkuu 2007 (2)
- ▶ huhtikuu 2007 (3)
- ▶ 2006 (15)