IRC-Galleria

Tässä tuli jälleen huomattua, että lina-autossa tulee mietittyä monenlaista. Jos kaikki ne mietteet, jotka minulla on tullut mieleen linja-autossa lukion aikana (ja nekin jotka olen aloittanut ennen autoon menemistä, mutta olen jatkanut autossa. Tai aloittanut autossa ja jatkanut kotona/koulussa) koottaisiin yhdeksi kirjaksi, niin saattaisipa hyvinkin olla, että kirja paksuudessa peittoaisi itse raamatunkin.

Tänään tuli mietittyä minua itseäni.
Olen huomannut, ja ehkä muutkin ovat, että minä en hirveästi näytä tunteitani. Johtuu siitä, että tunteet on helppo kääntää sinua itseäsi vastaan. Minä pyrin yleensä siihen, että ulospäin näkyy vain neutraaleja tai positiivisia tunteita. Tämä ei tarkoita etteikö niitä ikäviäkin tunteita (negatiivisia siis) olisi, mutta niitä en pyri näyttämään ulkopuolelle. Tosin näitä jälkimmäisiä on vähemmän, aika paljon vähemmän kuin kahta ekaa.
Negatiivisissa on se hyvä puoli, että ne on ajan myötä helppo neutralisoida... ellei sitten ole ns. jatkuvaa ärsykettä, eli sellaista, joka jatkuvasti ylläpitää niitä negatiivisia tunteita. Joka tapauksessa, tässä hetki sitten rupesin miettimään, onko hyvä tukahduttaa tutnteita? Niin tekemällä saa helposti itsensä näyttämään ulospäin tasapainoiselta (henkisesti) ja rauhalliselta. Mutta sillä ei välttämättä ole samaa vaikutusta henkiseen olemukseen. Kuitenkin tunteet ovat luonnollisia ja jos negatiiviset tunteet pyrkii tukahduttamaan, tekeekö se sinusta epäluonnollisen? Sen voin sanoa, että aina se ei ole hyväksi.

Tässä tuli aika synkistelevästi kirjoitettua tuo alkuosa, mutta nyt ehkä vähän valoisampaa kohti.
Tosiaan, minä en hirveästi pyri näyttämään ulkopuolelle tunteitani, mutta ihmiset saattavat tehdä omia tulkintojaan, esim. että kyseinen hiljaisuuteni tjms. on juuri hänen aiheuttamaa ja minä vihaan kyseistä henkilöä.
Viha on aika vahva sana, enkä oikeastaan koe vihaavani juuri ketään, ainakaan meidän koulusta. En myöskään inhoa juuri ketään. Osa ihmisistä osaa olla ärsyttäviä, mutta hyvin, hyvin harva on ärsyttävä jatkuvasti.

Pyrin olemaan ennakkoluuloton (ei kylläkään aina onnistu) ja pyrin myöskin ajattelemaan lähinnä positiivista ihmisistä, mutta sekään ei aina onnistu. Tässä jollekin voi herätä kysymys, että 'mikäs v*tun tekopyhä sinäkin oot', mutta voin sanoa että sellainenkaan en ole, olen vain järkeillyt ettei kukaan varsinaisesti hyödy siitä jos ajattelen toisista jatkuvasti pahaa.

Toisinsanoen...
En kylläkään tarkoita ketään tiettyä henkilöä tässä, mutta seuraavan kerran kun tulkitsette minun eleiden perusteella tunteitani, pitäkää todennäköisempänä positiivisia asioita... Mutta toisaalta älkää sulkeko pois niitä ikäviä vaihtoehtoja.



Että tämmöstä 'BSää' tällä kertaa ;)
Jos luit kokonaan, voit syyttää vain itseäsi.


PS:
Löysin uhkapelien ilot, voitin pelikoneesta rahaa ja jäin voitolle melkeen euron verran ;)

Tuossa eilen illalla puoli nukuksissa tuli pohdittua vessan puolella erästä asiaa.

Aina kehotetaan elämään päivä kerrallaan, mutta siltikin pidetään viisaana tai järkevänä, kun suunnittelee aikataulunsa ja muut sellaiset. Siinä on selvä ristiriita, et voi elää vain päivä kerrallaan, jos kerta suunnittelet aikataulusi pidemmälle kuin yhdelle päivälle.
Kumpi siis on oikein?

... Minähän voisin tietenkin jatkaa tätä mietintää, mutta en ainakaan nyt, vaan jätän kysymyksen avoimeksi. (Oikeasti syynä on se, että ei oikein keksi mitä kirjoittaisi, eli inspis hukassa näin aamuseltaan)

Tässä tänään on tullut mietiskeltyä yhtä sun toista...

Tuossa kotimatkalla lina-autossa istuskellessa mietin, että miten sanoisin erään asian yhdelle tietylle henkilölle (don't worry, ei mitään negatiivista, ei edes tappouhkausta)... Siinä hetken pohdiskeltuani mietin, että pitäisikö sanoa se runomuodossa... tai oikeastaan pikemminkin kirjoittaa runo, tai useita runoja ja antaa ne hänelle.
"Sano se kukkasin" tuli tässä mieleen hetki sitten, mutta ei, minulla ei oikein ole varaa sellaisiin, joten runot voisivat olla se sopivampi vaihtoehto. Runoja puoltaa sekin, että minä joten kuten osaan krijoittaa niitä, mutta en kovin hyvin. Siitäkin on jo melko kauan aikaa kun olen viimeksi omia runoja väsännyt, jos ei muuten niin ainakin sillain että olisin kirjannut ne ylös...


Toinen asia mikä tuossa pääsiäisenäkin mietitytti on se, että miksi ihmeessä me ihmiset (minäkin) sanomme asioita, mitä ei olisi kannattanut. Aluksi kun miettii mitä sanoo, niin se vaikuttaa ihan hyvältä idealta sanoa, mutta sitten hetken päästä siitä kun se mitä on miettinyt sanovansa on sanottu, huomaa ettei se ollutkaan hyvä idea, kun näkee toisen reaktion. Joskus on tosin niin, että se reaktio ei varsinaisesti liity siihen mitä sanot, vaan mitä teet tai miten sanot sen... noh, kaikkia ei voi miellyttää, mutta monesti käy niin, että niitä joita haluaisi miellyttää, tulee suututettua vahingossa, ja niitä joita ei ollut tarkoitus miellyttää sillä hetkellä ovat tyytyväisiä.

Neuvona siis kaikille rakkaille lukijoille, jos aiotte sanoa jotain tärkeää, miettikää sisältö tarkoin ja koittakaa asettua myös sen toisen asemaan arvioidessanne hänen reaktiota. Näin voitte välttyä monilta ikävyyksiltä.

Filosofia...
Tänään oli eka tunti koulussa sitä, olkoonkin että periaatteessa minun ei tarvitsisi vielä käydä edes tätä kurssia, kun se on vasta toisella vuodella, mutta kun lukujärjestykseen mahtui, niin mikäs siinä (jätin psykologian pois, niin ei tarvi siltikään tehdä kuin 6 koetta koeviikolla).
Filosofia on kaikkien tieteiden äiti...
Eräs tärkeä asia, minkä tänään sisäistin oli 'Sokrateen dialogi', sillä saa melko helposti, vaikka aikaa se voi vähän viedä, kenet tahansa tuntemaan itsensä tyhmäksi. Täytyy joskus testata sitä johonkuhun ei niin mukavaan ihmiseen, joka käy hermoille... eli ei siis mikään ihan helppo löytö sanoisin.

Filosofia on itseasiassa yllättävän hyödyllinen aine, vaikkei se siltä välttämättä heti aluksi tunnukaan... Ehkä ei joka suhteessa niin hyödyllinen kuin vaikka joku yhteiskuntaoppi, tai jokin vastaava, mutta omalta tavaltaan yllättävänkin hyödyllinen.
Mutta eipä siitä sen enempää, nyt syömään pizzaa :)

Uudet säännöt?
...
Että sillä lailla.

Taitaapi olla tämän vuoden aprillipila :D
Kesti hetken aikaa tajuta.

Rubiikin kuutio ratkeaa nyt jo noin kolmeen minuuttiin... monta kertaa päivässä, ja pelkäänpä että liian monta kertaa. Rupeaa verkkokalvoilla pyörimään rubiikin kuutio, varsinkin silloin kun sen ei tarvitsisi... tai ainaki melkeen.

Kemian koe oli tänään... oli aika helppo. Bilsan kokeet saatiin tänään takas, tai ainakin osa meistä sai. Ei paha, 9½ (:

Pitäis fysiikkaa vielä jaksaa lukea, mutta taitaa jäädä huomiselle... huomenna ei näet tarvi mennä meikäläisellä kouluun ollenkaan.

Hip hei! Ratkasin rubiikinkuution, ilman, että piti lopussakaan katsoa netistä ohjeita. Olkoonkin, että olin ehkä kymmenen minuutia aikaisemmin ratkaissut kuution netin ohjeiden avulla.
Varmistaakseni ettei se ollut vahinko ratkaisin sen toisenkin kerran, kyllä nyt voi olla tyytyväinen, vaikka koeviikko muuten ei menisikään.

Ajattelin tässä enemmän tai vähemmän huonosti nukutun yön jälkeen rueta kirjoittamaan unista. Tai ehkä lienee paras sanoa, että lyhyesti, mutta ahkerasti koisatun yön jälkeen.

Tieteellisesti ei ole voitu todistaa sitä voiko unet olla enneunia, tai ei ainakaan täydellisesti. Unien väitetään olevan vain alitajunnan luomia kuvia... mutta voiko niillä olla joku tärkeämpikin tarkoitus?
Olen itse huomannut, että aina jossain vaiheessa yötä eräs tietty henkilö esiintyy unissani, voisiko tämä olla muistutusta jostain? Ehkäpä sanomattomista sanoista ja tekemättömistä teoista.
Olisiko mahdollista, että unet näyttävät oikean suhtautumisen eri henkilöihin, sen mikä alitajuntaan on jäänyt?
Voipa hyvinkin olla.

Minun unet eivät varmaan koskaan ole toteutuneet oikeassa elämässä... tai jos ovat, niin en ole huomannut.
Musitan joskus kuulleeni isäni puhuvan äidilleni jostain isän sukulaisesta, joka oli kaksikin kertaa nähnyt unen, jossa joku toinen sukulainen kuolee. Ja muutenhan se ei olisi erikoista, mutta kun uni on tullut samana yönä kuin tämä toinen sukulainen on kuollut.
Sattumaa?
Perhaps, mutta voi olla myös, että ei. Ehkä joidenkin alitajunta on jotenkin "yliluonnollisesti" yhteydessä toisiin alitajuntoihin ja eräänlainen viestien vastaanottaja... Mutta tiedä häntä.

Eiköhän tässä ollut tämän viikon syvälliset pohdiskelut... joskohan ensi viikolla taas jotain tulisi mietiskeltyä.

Keväisen sairastelun (Hehee, enpäs muuten ehkä tulekkaan sairaaksi koeviikolle, olo on nimittäin ihan hyvä, parempi kuin eilen) ja vajotuksen keskelle on hyvä tarjota kaikkea vajotusta lisäävää, jottei tule liian tylsää.
http://www.albinoblacksheep.com/flash/llama
ja
http://www.weebls-stuff.com/toons/Narwhals/

"Enjoy"

Ei, ei vielä tänään syvällisiä mietteitä, vaan harrastamaan suomalaisten yleisintä harrastusta, valitusta.
Ruotsi prkl... Elämä olis varmaan aika paljonkin helpompaa jos ruotsia ei tarttis opiskella, nimittäin jotenkin tuntuu ettei tule menemään oikein vahvasti tämä huominen koe, mutta onneksi ihkuboxissani on filosofinen avain kaikkeen epäonnistumiseen.