IRC-Galleria

klo. 6.55: 36,61 astetta
klo. 12.?? 37,31 astetta
klo 15.55 37,97 astetta
...
Eli toisinsanoen, kuumeessa ollaan, eikä se ole yhtään mukavaa...

Tässä taas jotain, joka sattui tulemaan mieleen...

Eräs historian tunti tuossa ehkä noin viikko takaperin historiantunnilla pimeää keskiaikaa käsitellessä kysäisin opettajalta, että voiko tulla uudestaan ns. pimeä aika.
Opettajan vastaus oli, että miksi ei. Edellinen pimeä aika alkoi kansainvaelluksilla ja missäs päin maailmaa nyt on jonkin näköistä kansainvaellusta... Afrikasta virtaa Eurooppaan jatkuvasti ihmisiä, laittomasti...
Ja ennen pitkää Kiinassa ym. kauko-idän maissa saattaa hyvinkin tulla tilanpuutetta, josta ihmiset sitten räjähdysmäisesti lähtevät muualle...
Sitten tunnilla nousi vielä yksi mahdollinen aiheuttaja mannerjäätiköiden sulamisen lisäksi/seurauksena; makean veden puute...

Historia siis toistaa aika-ajoin itseään, vaikkei ihan täysin sellaisenaan, mutta samankaltaisesti. Pystyäksemme ennustamaan tulevaisuutta, meidän täytyy tuntea hyvin menneisyys ;)

Aaah... Rökitin iskän War Hammer 40k:ssa. Tuntuu hyvältä.

Rupesimme tuossa eilettäin veljeni kanssa erään vitsin kautta tutkimaan miten levitaation voi saada toimimaan magneeteilla, tai ylipäätänsä sähkömagnetismilla. Yksittäisillä magneeteilla se kyllä onnistuu, mutta jos on jotain painoa ylemmän magneetin päällä, niin se ei pysy tasapainossa ja tämä aiheutti paljon kokeiluja, joista yksikään ei toiminut toivotulla tavalla...

Mietin tässä tänään, kumpi on kohteliaampaa, tai jotain sellasta, verrata naista kuuhun, vai aurinkoon?
Kuuhun verrattaessa kyseessä olisi tyyliin, että hän kruunaa päiväni. Aurinkoon verrattaessa päivää ei olisi ilman häntä...
Harvalukuiset kantalukijani (ja te satunnaisesti täällä piipahtavat) voivat sanoa myös oman mielipiteensä, jos niin haluavat.

Tässä mietin vaan, että päiviä on kumminkin, ilman häntä ja muutenkin minusta kuu on muutenkin kauniimpi, voihan sitä sentään katsella, toisin kuin aurinkoa.
Tämä on kinkkinen juttu, sillä aurinko on kuitenkin merkittävämpi kuin kuu, joka siis tarkoittaisi sitä että hän olisi minulle elämän edellytys (veden lisäksi) ja toisaalta, kuun loiste on vain auringon valon jäljittelyä...
Tämä on... jännä juttu...

Pallo siirtyy lukijoille.

Tässä tuli jälleen huomattua, että lina-autossa tulee mietittyä monenlaista. Jos kaikki ne mietteet, jotka minulla on tullut mieleen linja-autossa lukion aikana (ja nekin jotka olen aloittanut ennen autoon menemistä, mutta olen jatkanut autossa. Tai aloittanut autossa ja jatkanut kotona/koulussa) koottaisiin yhdeksi kirjaksi, niin saattaisipa hyvinkin olla, että kirja paksuudessa peittoaisi itse raamatunkin.

Tänään tuli mietittyä minua itseäni.
Olen huomannut, ja ehkä muutkin ovat, että minä en hirveästi näytä tunteitani. Johtuu siitä, että tunteet on helppo kääntää sinua itseäsi vastaan. Minä pyrin yleensä siihen, että ulospäin näkyy vain neutraaleja tai positiivisia tunteita. Tämä ei tarkoita etteikö niitä ikäviäkin tunteita (negatiivisia siis) olisi, mutta niitä en pyri näyttämään ulkopuolelle. Tosin näitä jälkimmäisiä on vähemmän, aika paljon vähemmän kuin kahta ekaa.
Negatiivisissa on se hyvä puoli, että ne on ajan myötä helppo neutralisoida... ellei sitten ole ns. jatkuvaa ärsykettä, eli sellaista, joka jatkuvasti ylläpitää niitä negatiivisia tunteita. Joka tapauksessa, tässä hetki sitten rupesin miettimään, onko hyvä tukahduttaa tutnteita? Niin tekemällä saa helposti itsensä näyttämään ulospäin tasapainoiselta (henkisesti) ja rauhalliselta. Mutta sillä ei välttämättä ole samaa vaikutusta henkiseen olemukseen. Kuitenkin tunteet ovat luonnollisia ja jos negatiiviset tunteet pyrkii tukahduttamaan, tekeekö se sinusta epäluonnollisen? Sen voin sanoa, että aina se ei ole hyväksi.

Tässä tuli aika synkistelevästi kirjoitettua tuo alkuosa, mutta nyt ehkä vähän valoisampaa kohti.
Tosiaan, minä en hirveästi pyri näyttämään ulkopuolelle tunteitani, mutta ihmiset saattavat tehdä omia tulkintojaan, esim. että kyseinen hiljaisuuteni tjms. on juuri hänen aiheuttamaa ja minä vihaan kyseistä henkilöä.
Viha on aika vahva sana, enkä oikeastaan koe vihaavani juuri ketään, ainakaan meidän koulusta. En myöskään inhoa juuri ketään. Osa ihmisistä osaa olla ärsyttäviä, mutta hyvin, hyvin harva on ärsyttävä jatkuvasti.

Pyrin olemaan ennakkoluuloton (ei kylläkään aina onnistu) ja pyrin myöskin ajattelemaan lähinnä positiivista ihmisistä, mutta sekään ei aina onnistu. Tässä jollekin voi herätä kysymys, että 'mikäs v*tun tekopyhä sinäkin oot', mutta voin sanoa että sellainenkaan en ole, olen vain järkeillyt ettei kukaan varsinaisesti hyödy siitä jos ajattelen toisista jatkuvasti pahaa.

Toisinsanoen...
En kylläkään tarkoita ketään tiettyä henkilöä tässä, mutta seuraavan kerran kun tulkitsette minun eleiden perusteella tunteitani, pitäkää todennäköisempänä positiivisia asioita... Mutta toisaalta älkää sulkeko pois niitä ikäviä vaihtoehtoja.



Että tämmöstä 'BSää' tällä kertaa ;)
Jos luit kokonaan, voit syyttää vain itseäsi.


PS:
Löysin uhkapelien ilot, voitin pelikoneesta rahaa ja jäin voitolle melkeen euron verran ;)

Tuossa eilen illalla puoli nukuksissa tuli pohdittua vessan puolella erästä asiaa.

Aina kehotetaan elämään päivä kerrallaan, mutta siltikin pidetään viisaana tai järkevänä, kun suunnittelee aikataulunsa ja muut sellaiset. Siinä on selvä ristiriita, et voi elää vain päivä kerrallaan, jos kerta suunnittelet aikataulusi pidemmälle kuin yhdelle päivälle.
Kumpi siis on oikein?

... Minähän voisin tietenkin jatkaa tätä mietintää, mutta en ainakaan nyt, vaan jätän kysymyksen avoimeksi. (Oikeasti syynä on se, että ei oikein keksi mitä kirjoittaisi, eli inspis hukassa näin aamuseltaan)

Tässä tänään on tullut mietiskeltyä yhtä sun toista...

Tuossa kotimatkalla lina-autossa istuskellessa mietin, että miten sanoisin erään asian yhdelle tietylle henkilölle (don't worry, ei mitään negatiivista, ei edes tappouhkausta)... Siinä hetken pohdiskeltuani mietin, että pitäisikö sanoa se runomuodossa... tai oikeastaan pikemminkin kirjoittaa runo, tai useita runoja ja antaa ne hänelle.
"Sano se kukkasin" tuli tässä mieleen hetki sitten, mutta ei, minulla ei oikein ole varaa sellaisiin, joten runot voisivat olla se sopivampi vaihtoehto. Runoja puoltaa sekin, että minä joten kuten osaan krijoittaa niitä, mutta en kovin hyvin. Siitäkin on jo melko kauan aikaa kun olen viimeksi omia runoja väsännyt, jos ei muuten niin ainakin sillain että olisin kirjannut ne ylös...


Toinen asia mikä tuossa pääsiäisenäkin mietitytti on se, että miksi ihmeessä me ihmiset (minäkin) sanomme asioita, mitä ei olisi kannattanut. Aluksi kun miettii mitä sanoo, niin se vaikuttaa ihan hyvältä idealta sanoa, mutta sitten hetken päästä siitä kun se mitä on miettinyt sanovansa on sanottu, huomaa ettei se ollutkaan hyvä idea, kun näkee toisen reaktion. Joskus on tosin niin, että se reaktio ei varsinaisesti liity siihen mitä sanot, vaan mitä teet tai miten sanot sen... noh, kaikkia ei voi miellyttää, mutta monesti käy niin, että niitä joita haluaisi miellyttää, tulee suututettua vahingossa, ja niitä joita ei ollut tarkoitus miellyttää sillä hetkellä ovat tyytyväisiä.

Neuvona siis kaikille rakkaille lukijoille, jos aiotte sanoa jotain tärkeää, miettikää sisältö tarkoin ja koittakaa asettua myös sen toisen asemaan arvioidessanne hänen reaktiota. Näin voitte välttyä monilta ikävyyksiltä.

Filosofia...
Tänään oli eka tunti koulussa sitä, olkoonkin että periaatteessa minun ei tarvitsisi vielä käydä edes tätä kurssia, kun se on vasta toisella vuodella, mutta kun lukujärjestykseen mahtui, niin mikäs siinä (jätin psykologian pois, niin ei tarvi siltikään tehdä kuin 6 koetta koeviikolla).
Filosofia on kaikkien tieteiden äiti...
Eräs tärkeä asia, minkä tänään sisäistin oli 'Sokrateen dialogi', sillä saa melko helposti, vaikka aikaa se voi vähän viedä, kenet tahansa tuntemaan itsensä tyhmäksi. Täytyy joskus testata sitä johonkuhun ei niin mukavaan ihmiseen, joka käy hermoille... eli ei siis mikään ihan helppo löytö sanoisin.

Filosofia on itseasiassa yllättävän hyödyllinen aine, vaikkei se siltä välttämättä heti aluksi tunnukaan... Ehkä ei joka suhteessa niin hyödyllinen kuin vaikka joku yhteiskuntaoppi, tai jokin vastaava, mutta omalta tavaltaan yllättävänkin hyödyllinen.
Mutta eipä siitä sen enempää, nyt syömään pizzaa :)

Uudet säännöt?
...
Että sillä lailla.

Taitaapi olla tämän vuoden aprillipila :D
Kesti hetken aikaa tajuta.

Rubiikin kuutio ratkeaa nyt jo noin kolmeen minuuttiin... monta kertaa päivässä, ja pelkäänpä että liian monta kertaa. Rupeaa verkkokalvoilla pyörimään rubiikin kuutio, varsinkin silloin kun sen ei tarvitsisi... tai ainaki melkeen.

Kemian koe oli tänään... oli aika helppo. Bilsan kokeet saatiin tänään takas, tai ainakin osa meistä sai. Ei paha, 9½ (:

Pitäis fysiikkaa vielä jaksaa lukea, mutta taitaa jäädä huomiselle... huomenna ei näet tarvi mennä meikäläisellä kouluun ollenkaan.