IRC-Galleria

Tuossa otin päiväunet ja näkö palautui taas suunnilleen normaaliin, mutta pää oli tajuttoman kipeä tietyllä alueella (rajattu alue oli oikeasta silmästä oikeaan korvaan, siitä päälaelle ja takaisin silmään). Otin buranaa ja sitten tulikin oksennettua se lähes saman tien ulos, kouluruokalan "ihanan" ruuan kera.
Nyt alkaa taas helpottamaan :)

Aika pelottavaa oli tänään matikantunnin lopulla;
Siinä kun kirjoitin asioita taululta ivhkoon, huomasin silmiini ilmestyneen useita pieniä sumeita pisteitä, eli siis kirjaimet näytti katoavan silmistä. Se oli vähän pelottavaa :)
Sitten tuossa muutama hetki sitten linja-autossa huomasin vasemman silmän näkökentän kutistuneen rajusti vasemmalta reunalta...
Tämä on kylläkin jo toinen kerta parin vuoden sisällä, muttä kyllä se silti säikäyttää...

"On parempi olla oikeudenmukainen ja kärsiä epäoikeudenmukaisuutta, kuin olla epäoikeudenmukainen ja hyötyä siitä."
- Sokrates, ellen väärin muista.

Hmm... Pitäisiköhän nyt olla iloinen ja surullinen, sillä huomenna menen taas kouluun, kun tänään ei ole kuumetta ollut. Mielelläni olisin tässä viettänyt melko pitkän viikonlopun, mutta toisaalta, eipähän tarvi olla taas vähään aikaan täysin riippuvainen toisista koulun suhteen. Kaikkia läksyjä en vieläkään ole saanut, mutta sen verran että huomenna mua ei sentään hirtetä... ainakaan matikan tunnilla.

Sitä niittää mitä kylvää... karma...
Mutta mistä kaikki se saa alkunsa, joutuuko joku ensin kärsimään, että se joka häntä kaltoin kohtelee kokee ikäviä vastoinkäymisiä...
Mistä kaikki sellainen sai alkunsa?

Tätä rupesin tässä miettimään näin sairaana ollessani. Melkein terveenä olen jo, mutta ainakaan huomenna en vielä kouluun mene. Läksyt... niitä kertyy aika ronskisti sairaana ollessa, mutta niitä on hankala tehdä jos niitä ei kukaan kerro.
Eräs kaveri on minulta monesti kysynyt läksyjä kun on ollut sairas, tai jos muuten vaan on unohtanut merkitä ne, mutta perskules, kun minä olen kerrankin sairas niin että läksyjä pitäis kysellä, niin hän ei edes vastaa tekstiviesteihini!
Kahtena päivänä olen ollut sairas näin putkeen,
kaksi viestiä olen hänelle lähettänyt,
ja yhtäkään vastausta en ole häneltä saanut.

Onneksi on tosin ollut ns. "laupias samarialainen", joka eilen ainakin kertoi mitä läksyä tuli... ja huomenna viimeistään kertoo tänään tulleet läksyt...

Onko tämä siis rangaistus teoistani, vai kuuluuko minun pistää koijari vastuuseen teoistaan?

klo. 6.55: 36,61 astetta
klo. 12.?? 37,31 astetta
klo 15.55 37,97 astetta
...
Eli toisinsanoen, kuumeessa ollaan, eikä se ole yhtään mukavaa...

Tässä taas jotain, joka sattui tulemaan mieleen...

Eräs historian tunti tuossa ehkä noin viikko takaperin historiantunnilla pimeää keskiaikaa käsitellessä kysäisin opettajalta, että voiko tulla uudestaan ns. pimeä aika.
Opettajan vastaus oli, että miksi ei. Edellinen pimeä aika alkoi kansainvaelluksilla ja missäs päin maailmaa nyt on jonkin näköistä kansainvaellusta... Afrikasta virtaa Eurooppaan jatkuvasti ihmisiä, laittomasti...
Ja ennen pitkää Kiinassa ym. kauko-idän maissa saattaa hyvinkin tulla tilanpuutetta, josta ihmiset sitten räjähdysmäisesti lähtevät muualle...
Sitten tunnilla nousi vielä yksi mahdollinen aiheuttaja mannerjäätiköiden sulamisen lisäksi/seurauksena; makean veden puute...

Historia siis toistaa aika-ajoin itseään, vaikkei ihan täysin sellaisenaan, mutta samankaltaisesti. Pystyäksemme ennustamaan tulevaisuutta, meidän täytyy tuntea hyvin menneisyys ;)

Aaah... Rökitin iskän War Hammer 40k:ssa. Tuntuu hyvältä.

Rupesimme tuossa eilettäin veljeni kanssa erään vitsin kautta tutkimaan miten levitaation voi saada toimimaan magneeteilla, tai ylipäätänsä sähkömagnetismilla. Yksittäisillä magneeteilla se kyllä onnistuu, mutta jos on jotain painoa ylemmän magneetin päällä, niin se ei pysy tasapainossa ja tämä aiheutti paljon kokeiluja, joista yksikään ei toiminut toivotulla tavalla...

Mietin tässä tänään, kumpi on kohteliaampaa, tai jotain sellasta, verrata naista kuuhun, vai aurinkoon?
Kuuhun verrattaessa kyseessä olisi tyyliin, että hän kruunaa päiväni. Aurinkoon verrattaessa päivää ei olisi ilman häntä...
Harvalukuiset kantalukijani (ja te satunnaisesti täällä piipahtavat) voivat sanoa myös oman mielipiteensä, jos niin haluavat.

Tässä mietin vaan, että päiviä on kumminkin, ilman häntä ja muutenkin minusta kuu on muutenkin kauniimpi, voihan sitä sentään katsella, toisin kuin aurinkoa.
Tämä on kinkkinen juttu, sillä aurinko on kuitenkin merkittävämpi kuin kuu, joka siis tarkoittaisi sitä että hän olisi minulle elämän edellytys (veden lisäksi) ja toisaalta, kuun loiste on vain auringon valon jäljittelyä...
Tämä on... jännä juttu...

Pallo siirtyy lukijoille.

Tässä tuli jälleen huomattua, että lina-autossa tulee mietittyä monenlaista. Jos kaikki ne mietteet, jotka minulla on tullut mieleen linja-autossa lukion aikana (ja nekin jotka olen aloittanut ennen autoon menemistä, mutta olen jatkanut autossa. Tai aloittanut autossa ja jatkanut kotona/koulussa) koottaisiin yhdeksi kirjaksi, niin saattaisipa hyvinkin olla, että kirja paksuudessa peittoaisi itse raamatunkin.

Tänään tuli mietittyä minua itseäni.
Olen huomannut, ja ehkä muutkin ovat, että minä en hirveästi näytä tunteitani. Johtuu siitä, että tunteet on helppo kääntää sinua itseäsi vastaan. Minä pyrin yleensä siihen, että ulospäin näkyy vain neutraaleja tai positiivisia tunteita. Tämä ei tarkoita etteikö niitä ikäviäkin tunteita (negatiivisia siis) olisi, mutta niitä en pyri näyttämään ulkopuolelle. Tosin näitä jälkimmäisiä on vähemmän, aika paljon vähemmän kuin kahta ekaa.
Negatiivisissa on se hyvä puoli, että ne on ajan myötä helppo neutralisoida... ellei sitten ole ns. jatkuvaa ärsykettä, eli sellaista, joka jatkuvasti ylläpitää niitä negatiivisia tunteita. Joka tapauksessa, tässä hetki sitten rupesin miettimään, onko hyvä tukahduttaa tutnteita? Niin tekemällä saa helposti itsensä näyttämään ulospäin tasapainoiselta (henkisesti) ja rauhalliselta. Mutta sillä ei välttämättä ole samaa vaikutusta henkiseen olemukseen. Kuitenkin tunteet ovat luonnollisia ja jos negatiiviset tunteet pyrkii tukahduttamaan, tekeekö se sinusta epäluonnollisen? Sen voin sanoa, että aina se ei ole hyväksi.

Tässä tuli aika synkistelevästi kirjoitettua tuo alkuosa, mutta nyt ehkä vähän valoisampaa kohti.
Tosiaan, minä en hirveästi pyri näyttämään ulkopuolelle tunteitani, mutta ihmiset saattavat tehdä omia tulkintojaan, esim. että kyseinen hiljaisuuteni tjms. on juuri hänen aiheuttamaa ja minä vihaan kyseistä henkilöä.
Viha on aika vahva sana, enkä oikeastaan koe vihaavani juuri ketään, ainakaan meidän koulusta. En myöskään inhoa juuri ketään. Osa ihmisistä osaa olla ärsyttäviä, mutta hyvin, hyvin harva on ärsyttävä jatkuvasti.

Pyrin olemaan ennakkoluuloton (ei kylläkään aina onnistu) ja pyrin myöskin ajattelemaan lähinnä positiivista ihmisistä, mutta sekään ei aina onnistu. Tässä jollekin voi herätä kysymys, että 'mikäs v*tun tekopyhä sinäkin oot', mutta voin sanoa että sellainenkaan en ole, olen vain järkeillyt ettei kukaan varsinaisesti hyödy siitä jos ajattelen toisista jatkuvasti pahaa.

Toisinsanoen...
En kylläkään tarkoita ketään tiettyä henkilöä tässä, mutta seuraavan kerran kun tulkitsette minun eleiden perusteella tunteitani, pitäkää todennäköisempänä positiivisia asioita... Mutta toisaalta älkää sulkeko pois niitä ikäviä vaihtoehtoja.



Että tämmöstä 'BSää' tällä kertaa ;)
Jos luit kokonaan, voit syyttää vain itseäsi.


PS:
Löysin uhkapelien ilot, voitin pelikoneesta rahaa ja jäin voitolle melkeen euron verran ;)