IRC-Galleria

Tuli tossa suunnilleen tunti sitten saunassa mietiskeltyä erästä asiaa... Teemana jälleen rakkaus (ja nokkelimmat pokkelimmat arvaavatkin miksi).

Rakkaus ja himo tahtovat välillä mennä ihmisillä sekaisin. Ei ehkä niinkään sanallisesti, vaan niiden sanojen tarkoitus. Rakkautta ei ole ilman himoa ja himo on rakkauta, luulevat monet.
On totta että nämä kaksi kulkevat hyvin lähellä toisiaan, mutta kaikki himo ei ole rakkautta ja rakkautta voi olla ilman himoa, toivottavasti ymmärrätte.

Kannattaa joskus mietiskellä "Onko tämä rakautta, vaiko himoa (vai ehkä molempia)"...
Ja yleensäkin kannattaa aika-ajoin välillä pysähtyä arjen kiireissään miettimään ja "filosofoimaan", sillä niillä pystyy selkeyttämään ajatuksiaan (pääsääntöisesti) ja ilman ajatusten selkeyttämistä ei eläminen ole kovinkaan helppoa. Olen esimerkiksi huomannut että ajatusten selkeyttämisellä saattaa vähentää stressiä huomattavasti (siksi minä en niin paljoa stressaa mistään kouluhommista esim. koeviikosta). On siitä myös muuta hyötyä kuten se että päätösten teosta tulee helpompaa, kun tietää mitä ajattelee.

On se jännä miten unissa just oikeat ihmiset saattaa sanoa sellaista mitä haluaa kuulla...

Jännää on myös se, että sain vasta eilen tietää kommentista, joka on laitettu jo erääseen merkintään 20.5. eli pari päivää myöhässä... tai ainakaan en ole huomannut sitä.

Heh, pärstäkirjassa oli huvittava kysely, vaikkakin sen käyttöä oli rajoitettu niin etten voinut tehdä sitä. "Missä olet 26.7.2009" höm... varmaankin viettämässä 17-vuotis synttäreitäni jossain : )

...

Mut oli mulla muutakin, vähän syvällisempää pohdittavaa lukijoille.
Onko olemassa kohtalo, vai onko kaikki sattumaa?
Itse ainakin haluaisin usko kohtaloon ja jossain määrin uskonkin, sillä on nimittäin kiva selitellä asioita itselleen... Mutta toisaalta mikseivät jotkut tapahtumat, jotka kohtalolta vaikuttavat, voi olla ihan yhtä hyvin sattumaa?
Siinä pähkinä purtavaksi.

Millainen on hyvä tai onnellinen elämä?
Onko onnellisuus riippuvainen ulkonäöstä, varallisuudesta ja muusta sellaisesta?
Ei minun mielestäni...

Entä hyvä elämä?
Täytyykö pelastaa maailma kerran viikossa, että on elänyt hyvän elämän?

Jo Antiikissa filosofit pohtivat hyvää ja onnellista elämää. Samaa pohtii varmasti jokainen jossain vaiheessa elämää, jos vain jaksaa pysähtyä mietiskelemään.

Minun on varmaan helpompi lähtä esittämään omaa kantaani kyseisestä asiasta määrittelemällä ensin hyvän elämän.
Hyvä elämä on mielestäni elämä, jonkas aikana on saavuttanut useita itselleen asettamia tavoitteita. Näitä tavoitteita ei kuitenkaan pidä asettaa liian korkeaksi, mutta ei myöskään tule jättää olemattomiksi tai liian helpoiksi (kultainen keskitie). Myöskään näitä tavoitteita en suosittelisi liian montaa, vaan siinäkin asiassa kohtuus.

Onnellisuus taas ei ole ihan niin yksiselitteinen, mutta jos on elänyt ns. "hyvän elämän" niin luultavasti on onnellinen. Onnellisuuteen toki vaikuttaa nuo mitä tuolla alussa mainitsin, mutta ne tai niiden puute ei estä olemasta onnellinen.

Tällasta tuli mietiskeltyä tässä jonkun aikaa...

Olen kyllä melko pettyny euroviisuihin...

Päätin tehdä pienen puhdistuksen ja poistaa kaikki kommentit tuosta oletuskuvastani.

Eilen illalla tuli aukaistua sanainen arkkuni ja kirjoitettua runo. En tosin rupea sitä tähän kirjoittamaan, sillä siinä oli sentään 9 säkeistöä (vaikkakin kaikki aika lyhyitä) ja muutenkaan se ei ole mielestäni sellainen että ainakaan näin ensialkuun se olisi kaikkien luettavissa...
Ajattelin vain mainita ; )

Hmm... mitäs tänään tapahtuikaan?

Ainaki tuli naureskeltua aika reippaasti...
Todettiin että koko matikan ryhmästä mun Texas on paras laskin...
Pelattiin korttia...
Ratkoin rubiikin kuution pari kertaa...
Sain erääseen kysymykseen matikantunnilla miellyttävän vastauksen (voi lopettaa sen ajattelun)...
Mun perään uhattiin lähettää "Hitman", tosin se lienee pikemminkin ollut huumoria : ) ...
Rupesin kirjoittamaan tänne päiväkirjaan tällain homosti, että oikeasti kirjotan vaan niin kuin joku saattais kirjoittaa oikeaan päiväkirjaan...
Lisäilen tyhmiä ... - merkkejä kaikkialle...
Säädin lain ;) ...
Huomasin että päiväkirjalleni/ blogilleni on satunnaisia lukijoita jopa pääkaupunkiseudulta...

Siinäpä sitä jo olikin.

Olen tässä huomannut että että lähinnä käytän koko irc-galleriaa blogina ja mitä nyt välillä yhteydenpitovälineenä kavereihin, mutta kun enpä minä kaueasti jaksa kuviin panostaa (ja jos panostan niin nykyään ne mahtavat suurilta osilta mennä pärstäkirjan puolelle).

Tuossa eilettäinköhän se oli tuli mietiskeltyä taas kaikkein pyhimmässä (eli vessassa).
Mietinnän aiheena oli taas jälleen rakkaus...
Totesin itsekseni sen sanonnan "rakkautta ensisilmäyksellä" olevan epäkorrekti, sillä mielestäni rakkaus tulee ajan kanssa. Sitä joko oppii rakastamaan tai ihastuminen kehittyy rakkaudeksi...
Totesin myös ettei rakkaus ole vain yhdenlaista, sillä onhan siinä miten rakastaa vaikka äitiään ja siinä miten puolisoaan aika suuri ero.

Tuossa vartti sitten koitin tätäkin pukea helpostiymmärrettäviin sanoihin (pitkästi selitettynä, selkeästi ymmärrettäviin sanoihin... eli vähän niin kuin mahdotonta minun tyylillä (kaikki tulee selitettyä aina vaikeimman kautta)), mutta eihän siitä mitään tullut ja päätin sitten jättää tämän merkinnän lyhyemmäksi...

Koulun pottumuusi + matikka = päänsärkyä???
Siltä vaikuttaa, mutta en menisi ilman pitempiä tutkimuksia vannomaan...

Lisää lyhyitä älynväläyksiä...
Sanontahan menee "Onnea peleissä, epäonnea rakkaudessa", mutta toimiikohan se myös toisinkin päin? Niin ainakin välillä uskotaan ja minulla on viimeaikoina mennyt pirun huonosti peleissä, erityisesti korttipeleissä (ei olla onneksi pelattu rahasta), joten pitäisiköhän sitä sitten ruveta iskemään naisia, tai edes yrittämään :)

Voisin tässä pidempien tarkasteluiden jälkeen sanoa äidinkielenopettajastamme sanasen tai pari. Hommahan on niin, että hän on täälläpäin uusi opettaja ja muutenkin sijaisena. Äidinkielessä tässä kurssissa meillä on runoja ja novelleja etc... siis paljon tulkitsemista. Monet meidän ryhmässä eivät oikein uskalla kertoa miten he tulkitsevat kyseisiä tekstejä, joten minä olen tavallaan noussut esille koska uskallan kertoa mielipiteitäni. Ollaan päädytty jo melko nopeasti siihen, että monissa kysymyksissä kun opettaja haluaa saada vastauksen, hän kysyy suoraan minulta.
Mikäs siinä, minä yleensä annan jonkinlaisen vastauksen (en ehkä mitään hirveän hyvää aina, mutta sentään jotakin).
Ei kai siinä...
Tämän pätkän opetus on; Älä ujostele mielipiteilläsi, silloin olet ainakin jotain mieltä. Sekin on parempi kuin ei mielipidettä ollenkaan. (Toki oudoissa asioissa mielipidettä ei välttämättä ole kerennyt muodostaa mutt se on pikkujuttuja...)

... olohuoneesta kuuluu joku Toton biisi, jossa lauletaan jotain "I can't stop loving you", tai oikeastaan soi silloin kun aloittelin ja minullahan ei mikään erityisen hyvä muisti ole...

Tällasta tällä kertaa, ehkä myöhemmin tällä viikolla tulee jotain syvällistä, jos jaksaa...
Kesäloma lähestyy ja puhti meinaa loppua ennen sitä.

Tossa viimeyönä kaljuunnuin... tai no eilen illalla.
Tuli tuossa isoveljeltä kysyttyä että voisko se leikata mun hiukset, mutta eihän siitä mitään tullut. Lopputulos oli se että oli pakko leikata kaljuksi asti, höylällä.
Meillä on kyllä hiustenleikkuukone, mutta se ei leikkaa enää mitään (se joko leikkaa tai ei leikkaa, mutta yleensä jälkimmäinen. silloin kun ei leikkaa, se repii hiuksia), kun sillä on aikojen saatossa aika palojn leikelty hiuksia. Sitten yritettyyin saksilla, mutta nekin oli aika tylsät ja eipä leikannu nekään kunnolla. Sitten lopulta ruettiin höylällä vetämään kun ei muuten saatu ja höylästäkin (*krhm* siis partahöylä, ei sellanen puuhöylä) piti vaihtaa terä että sai mitään aikaan... mulla mahtaa olla melko itsepäiset hiukset, kun koko operaation jälkeenkin päähän jäi joitain muutamalla millillä muita hiuksia pitempiä haivenia.

Koko tämä uuvuttava operaatio vei "vain" n. 100 minuuttia.

"Pääasia on ettei huumori puutu, vaikka päästä heijastuu IKKUnaruuutu"
(eräästä biisistä pätkä)

PS. Tarinan opetus, älä koskaan anna isoveljesi leikata hiuksiasi.