Jos osaisin kaikein sanoiksi pukea, jos osaisin elämääni oikein elää.
En ehkä satuttaisi itseäni, en muita. En pyörisi tietämättömänä ympyrää,
etsien ulospääsyä kaikesta siitä...mikä on mennyttä... haluaisin irti kaikista niistä teoista, sanoista joilla olen toista satuttunut, ja toivon joskos nyt kerrankin osaisin olla oma itseni, luottaa toiseen ihmiseen, rakastaa ja antaa toiselle palan sisintäni...etten vanhan kaavan mukaan rakenna muuria ympärilleni ja juokse....päivä kerrallaan, toivoen..vain aika sen voi näyttää....