joskos joskus uskaltaisi iloita...päästää vanhat luurangot kaapista elämään omaa elämää...uskoa totuus, että minusta ei ole kaikkeen ja en saa sitä mitä tahdon...sen aika on mennyt jo... no helpommin sanottu kuin tehty...meikäläisen pään tietäen... sisältä kultaa sitä en vaan osaa muille näyttää...annan itsestäni vaan sen toisen puolen esille...se on paljon helpompaa..ja tässä kaikessa satutan vaan itseäni...vain ja ainoastaa itseäni kerrasta toiseen...ja viestistä toiseen !