IRC-Galleria

lukea vanhoja päiväkirja merkintöjä...se on jälkikäteen jännä huomata miten joku on saanut minut ihan sekaisin onnesta, pelkällä hymyllä jne...tosin tämä ihminen on minulle tärkeä vieläkin...mutta nuo tekstit..oli jotain mikä hätkähdyttää näin jälkikäteen luettuna...voi jee..sanon minä...

saisin elämäni raiteilleen...minun olisi hyvä olla...taas tänään yksi pala menneisyyttä...sai uudet kasvot...taas pitää opetella uusia asioita...tuntuu pahalta kun tietää menettäneensä kaiken...itsensä...ja paljon muuta...mutta minkäs teet...itseppä olen elämäni tähän jamaan järkännyt...enkä todellakaan jaksa alkaa sitä korjaamaan...olkoot mikä on eletään päivä kerrallaan ja katotaan mitä minulle eteen heitetään...juuri yksi ilta mietin kuinka hauskaa ja hulvatonta meillä oli yhden kaverin kanssa koko viime vuosi..ja mitä nyt...ei niin yhtään mitään...tyhjää tyhjää ja vielä kerran tyhjää..niinkun sanoinkin jos saisin edes viikon siitä takasin, jaksaisin taas pötkiä pitkälle elämässä hyvien muistojen voimin...erilaisia ihmissuhteita on mennyt ja tullut...vain kaksi niistä on jäänyt sydämeeni elämään iäksi...ehkä joskus sinne vielä joku muukin pääsee...sitten kun olen varma siitä , että se ei satuta minua...sitä en enää jaksa...en jaksa olla päähän potkittu en jaksa olla ihminen joka pelkää sitä, että toinen pääsee liian syvälle sisimpään... halaun taas elää...liitää taivaissa onnen tunteen turvin ja nauttia siitä että olen olemassa...se ei ole paljoa pyydetty...vai onko sittenkin kun minusta on kyse !

joskos joskus uskaltaisi iloita...päästää vanhat luurangot kaapista elämään omaa elämää...uskoa totuus, että minusta ei ole kaikkeen ja en saa sitä mitä tahdon...sen aika on mennyt jo... no helpommin sanottu kuin tehty...meikäläisen pään tietäen... sisältä kultaa sitä en vaan osaa muille näyttää...annan itsestäni vaan sen toisen puolen esille...se on paljon helpompaa..ja tässä kaikessa satutan vaan itseäni...vain ja ainoastaa itseäni kerrasta toiseen...ja viestistä toiseen !

vanhat asiat pyörivät päässä...ei pitäisi muistella vanhoja...kaivata..ikävöidä jotain sellaista ihmistä jota ei tule koskaan saamaan takaisin...se kaikki oli harhaa tiedän sen..turha sitä on räpiköidä pitää vaan jatkaa eteenpäin..ja olla onnellinen siitä mitä elämässä on juuri sillä hetkellä...päällisin puolin kaikki näyttää olevan hyvin...vika vaan taitaa olla meikäläisen päässä taasen kerran yllätys yllätys...

kolme päivää töitä takana...muutto melkein ohi...=) aurinko paistaa...trala la la laa ! elämä toisinaan hymyilee...ja toisinaan ei... ehkä vähän tyhjä olo tämän kaiken muutoksen keskellä...mutta kaipa tämä tästä...kaikkeen pitää vaan tottua..vanhempi poika kävi viime sunnuntaina kylässä..ja leikki suihku kaapissa pitkän tovin...pieniä on niin helppo viihdyttää...=) tulisipa sitä itsekkin niin pienestä iloiseksi...olisi elämä paljon hauskempaa..=)

tätä muutton huumaa..joskos joskus kaikki tavarat olisivat paikoillaan...ja pakkaaminen,kantaminen ja koko helvetin rumba olisi ohi...voisin huokaista helpotuksesta...onneks ens tiistaina pääsee töihin lepäämään...=) kiva viettää tosiaan talvilomaa kun vettä sataa...ei tarvitse paljoa hiihdellä ei...

kun tarkemmin ajattelee...tätä kovaa elämän muutosta...näin äkkiseltään...alkaa oikeasti ahistamaan....sitä ei oikeasti oo edes kerennyt miettimään kun kaikki on tapahtunut parissa viikossa...no turha sitä on on nyt mietttiä... se on myöhästä...on vaan mentävä...ja tehtävä, kokeiltava onneaan muuten sitä katuu lopun ikäänsä...no aika näyttää...miten käy...ei jaksa ajatella sellasta...!!!!

elämä muuttunut...muutto...ym...se vasta rankkaa onkin...uskokaa pois...=) sitten pitäis opetella taas elämään uuden ihmisen kanssa...oi voi...miten siihen pieni ihminen oppii...uusi nainen uudet kujeet...sisustamis ongelmia...heh...hirveän vaikeaa oikeasti kun 8,5 vuotta ollut jonkun kanssa sitten yksinään haahuillut jonkun aikaa...ja sitten...alkaa taas alusta uuden ihmisen kanssa asuminen ja eläminen...no kaipa meikäläinen siitä selviää hengissä...=)

nainen enää kaipaa sellasta normaalia arkista elämää...? pitää vaan mennä ja juosta kännissä baarista toiseen...meikäläinen ei ymmärrä...ehkä oon jotenkin outo kun kaipaan rauhallista perhe elämää sellasen naisen rinnalla joka oikeasti välittää...sellasta en ole vielä pienen elämäni aikana tavannut...kaikki ketä olen tavannut..ovat olleet pinnallisia paskan jauhajia..jotka luulevat tuntevansa heti jotain...ja yhtä nopeasti ensimmäisen ongelman tultua ovat sitä mieltä, että tästä ei tuu mitään....joten suksikoot vittuun vaan kaikki nimeltä mainitsemattomat naiset...

en päässyt vieläkään töihin..vaikka niin kovasti halusin..saatana...kestääköhän tämä saikku lopun ikää...? sitten tämä perkeleen krapalu ahistus vie multa hengen...sen tiedän viina ei sovi meikäläiselle...no se on taas todistettu...! huomenna ois tentti..viiminen tosin...mutta tuntuu siltä, että en ymmärrä mitään lukemaani...yllätys..oon ihan varma ,että luen kaikkia vääriä asioita ja istun siellä tentissä sormi suussa...ja mietin milloinkohan tämänkin saa uusia!
Meikäläistä ei ole tehty kotona istumaan tekemättä mitään...tää ei oikeasti ole reilua ...perkele !