Ja niin päätit pukeutua tähtipölyyn ja synnyttää myrskyisässä kohdussasi elämän siemeniä, soluja
tämä on ylistyslauluni sinulle, äitini maa
ja aloin imeä
rintasi ovat kuin korkeimmat vuorennyppylät lumipeitteineen
ihosi pehmeä kuin rehevin multa, jossa
kaikella on tilansa kasvaa
ja genitaalichakrasi ottaa vastaan
kuihtuneimmankin siemenen,
saattaakseen sen kauneimpaan kukkaansa
mutta päättömältä tunnut, vaikka niin hienovaraiselta
tuntuu kaaoksen leikki
kun kaikki on
temmeltävät hiukkaset, kosmisella aallonharjalla
käsinkosketeltava on kauneutesi, vaikka
kuulen, haistan, tunnen, näen ja maistan
vain murto-osan olemisesi
taianomaisuudesta
salaisuuksia kun tunnut viljelevän sisälläsi,
lokeroiden oman osansa niistä
kaikkeen olevaan
juuri niin kuin oletaan -
mysteerissä kuiskauksesi mahdollisuuksista kuuluvat
äänesi resonoi lukemattomilla muodoilla
lintujen lauluissa, järistyksissä maan
ja ukkosessa joka tuhkasta metsän uudistaa
luo liekkien tanssi kasvualustaa
voimannäytteesi purkaa suoraan ytimestäsi
kuoresi alla vellovan levottomuuden
ja tapasi liikkua, kuin laatat,
jotka luovat mantereita ja säröjä hataraan pintaan
kaikkialla olee, ole ole olee
energiasi ammennat kaukaisesta valosta
joka myös valaisee kaiken hengittämään samassa tahdissa
sinun syleilyssäsi olla, äidin hoivassa
äidin, jonka voimavarat ovat valtavat
mutta äiti, sinäkään et ole yksin,
vaikka sinusta tuntuisi siltä itkiessäsi koskien kovimmat kuohut tai päästäessäsi valloilleen korkeimmat tsunamit
tähtiputkemme ovat löytäneet jo monta kaltaistasi, ja koko universumi vaikuttaa olevan kuin muovattu elämän synnyttämistä varten
se on kuin vettä vaan, kun alkaa vaan.