IRC-Galleria

Wanked Buddha ois mun mielestä ihan vitun hyvä bändin nimi meille.

Ikuisuuden tunnustaminen auttaa hidastamaan tahtia - eihän minulla olekaan kiire minnekkään. Minne olisinkaan menossa? Miksi minun pitäisi olla tässä ja nyt jotenkin "parempi" heppu kuin tämä minä, joka kirjoittaa tätä tekstiä? Kysymysten äärellä. Oivallan.

Ai että koskettaa, mä laulan sen pois
ei hetki elämättä jää, mä vaan laulan sen pois
mun ääneni soi
sun äänesi soi
yhdessä astellaan täältä pois
ja askeleemme maan kamaralle soi

vuosien päästä olen pölyä vaan
mut aikojemme sanat kaiku ikuistaa
käännän uuden sivun mun kirjasta
ettei koskaan tulis päivää hiljaista.

http://coryherter.com/Flash/Gspot/index.html Parasta visuaalista taidetta aikoihin, huimaa.

Joo.

Muutosta ilmassa.

Intro:

Muutosta ilmassa
ilmastossa muutosta
muutosta ilmassa, aina vaan
antaa sen hengittää raikasta ilmaa

Verse 1:

Näin tänään puusta lehden tippuvan
kesän syksyksi pikku hiljaa vaihtuvan
luonnostaan taipuu ihminenkin asentoon
josta on hyvä lähteä uuteen lentoon
vaan varman vallan valtikas on liimanäppi
jolta pelossa muutoksen hiukset kärähti
huomenna näen eilen tapahtuneen ihmeen
se tuo mun naamalle uuden virneen
ilmeen kummaksuvan, näenkö mä unta?
ei aina omat mietteet tunnu tutuilta
mut kun katselen järjestelmien kaatuvan
saan meiningistä kokonaisvaltaisemman kuvan
ei samoilla eväillä voi pärjätä loppuun asti
olen havainnut luomakunnan uusiutuvaksi
poika älä ala liian pelokkaaksi
jotta pystyt muuntautumaan kauniimmaksi

Kertsi (2x):

Pelon pelkoa kun ei ota itsestään selkoa
otan katsauksen peiliin ja huomaan
sama äijähän se siellä muhun katseensa luotaa
mut aina muuttanut on muotoaan
jään usein tuijottamaan taivaanrantaa
kun aurinko ja sade sinne sateenkaaren maalaa
muutosta ilmassa, tuuli kuiskaa
kaiken aikaa minua muuttaa

Outro:

Muutosta ilmassa, aina vaan
hengitän ilmaa vapaana
ja aina kun alkaa pelottaa
katson peiliin ja huomaan - olen elossa.

Lauantaina 19.9 Kalasataman uudella talolla on kemut, esiintyjinä mm. Korso Reggayz mut lisää bändejä tarvittais. Kaikki artistit tai bändit, joita kiinnostais esiintyä ja saada siitä vähän rahaakin, ottakee minuun yhteyttä mahdollisimman pian. Kaikki muutenkin sit sinne bileisiin!

Kaupungin sydän, vitun kova säröinen dancehall-ralli.

Diggaan tästä uudesta, lopullisesta versiosta.

Verse 1:

Kaupungin sydän sykkii ku
virkavalta sisään rynnii //
näitä tyky-tytytyksii ei pysty estää //
onnen varjolla lakia mielellään kiertää //
tekee pientä pahaa jotta paskaa sietäis //
on kädessäni soihtu, liekki kytee jo tulta //
ihmismielen ei tarvitse muureja murtaa //
ku lakipykälien pilarit
ei kannattele kansakuntaa //
vallankumous on ehkä näkymätön -
muttei unta //
ei ainakaan unta //
kun niin moni kokee
jotain ennenkuulumatonta //
ei me nähdä unta
ku tehdään jotain suurta //
joo joo //

Väliosa 1 (2x):

Kaupungin sydämen lauluu
säestää sireenin pauhu //
ja hämärien luukkujen
vallankumoussauhu //
sen kutsuun antaudu
älä maadu vaan vapaudu //
sen kutsuun antaudu //

Kertsi:

Kaupungin sydämessä ihmisii, elämii //
vapauden taakkoja veitsenterävii //
rikasta kulttuurii, meidän vastuul et se toimii //
haluu ilosii äänii kantautuvan korviin //
kaupungin sydämessä ihmisii, eläimii //
vapauden taakkoja veitsenterävii //
rikastan kulttuurii et se paremmin toimis //
enkä huku tän sydämen synkimpiin kammiohin //

Verse 2:

Ei ole kriminaali vaan vapauden vaalija //
joka tanssii yhteisen elon sykkeen tahdissa //
pistän rumban päälle,
vaikka näyttäis hämärälle //
viekää vaan vapaa mies miekkarista käräjille //
kaaospippalot pystyyn
mut ei heristellä nyrkkii //
miks silloin veli ponteva tulee selkää tyrkkii //
veikkaan et kaikil tääl on tahto elää iloisesti //
kertoohan siitä jo matti vanhasenkin
romanttinen seksi //
on kaupungissa huisketta ja vilinää //
täti kauppakassin kanssa tahi piripää //
kaikki tuo oman osansa sykkeeseen //
vaikka joutuisivat siitä syytteeseen //
voi olla ylpee //

Kolmen tahdin verse ilman laulua.

Kertsi:

Kaupungin sydämessä ihmisii, elämii //
vapauden taakkoja veitsenterävii //
rikasta kulttuurii, meidän vastuul et se toimii //
haluu ilosii äänii kantautuvan korviin //
kaupungin sydämessä ihmisii, eläimii //
vapauden taakkoja veitsenterävii //
rikastan kulttuurii et se paremmin toimis //
enkä huku tän sydämen synkimpiin kammiohin //

Outro:

Kaupungin sydämen lauluu
säestää sireenin pauhu //
ja hämärien luukkujen
vallankumoussauhu //
sen kutsuun antaudu
älä maadu vaan vapaudu //
sen kutsuun antaudu!

Ala elää jo.

Kertsi:

Ala elää jo
ennen kuin kosketuksen hukkaat
ala elää jo
saata siemenes kauneimpaan kukkaan
ala elää jo
ennen kuin kosketuksen hukkaat
anna liekilles uutta tulta
mä alan elää, joo joo

Verse:

Ala elää jo
kananpoikanen
katson taivaalle ja
mitä siellä näen?
äärettömän sinisen
jylhän linnun kaukaisen
heijastuman sisältäni
sen mahdollisen
tunteistaan kaukana
vaan unelmissaan lähellä
mielen avaraa jossa on
tilaa säteillä
mut kosketukseen,
mä lähemmäs meen
enkä jää tänään
tilannetta päivittelee.

Verse 1:

Hengitän sisään harmaata usvaa //
ja puhallan pois jähmettyneen tuskan //
minne mennä jalat vieneet ristiin rastiin //
tai jämähtäneet paikoilleen sielun painolastiin //
niinpä kaivan maata jalkojeni alta //
ja kuin kuolleista nousee muistot ajalta //
kun lapsi tietämätön rakenteli majojaan //
metsissä, vaan ei luonnon saloissa //
vuosien jälkeen valaisi vallilassa voima //
merkillinen, se sai sieluni soimaan //
lauluaan yhdessä kaiken kauniin //
ja lapsonen luuli olevansa valmis //
ei osannut muuta ku hieroo taikalamppuu //
vaan rajattomat toiveet ei tuo uutta alkuu //
ja sehän saa kenet vaan parkumaan //
kun luuloistaan herää toden tuntumaan //

Verse 2:

Kohdusta valoon ja sain oman koulukunnan kasteen //
elämäni taanneet ei saaneet kosketusta lapseensa //
vitut kasvatuksesta minä valmistin itseni //
metsissä elelin ja ilman neuvoja liikehdin //
kun ei ollut muka ketään kertomassa elämästä //
mut mikä vittu muka mua esti kysymästä //
on niin vaikeeta ilmaista ahdingosta //
multa löytyy tuhansia sanoja pöytälaatikosta //
tuskaa käsittelen luomiskanavalla //
kun tunnen eläväni olen siitä lomalla //
on niin kaunista tuoda itsensä elävien kirjoihin //
vaan milloin viimeksi siitä ilosanomaa kirjoitin //
kaikessa kyynisyydessäänkään tää ei oo suruvirsi //
vaan tragikoominen vitsi, tähän ollaan tultu //

Kertsi:

Kun tähän ollaan tultu
ei auta surkutella //
niinpä mä astun sisään
kaltaisteni sirkustelttaan //
tähän ollaan tultu
oman käden kautta //
ei kiertely auta
kun vastuu on mulla //
tähän ollaan tultu
tikapuita astellen //
peläten, et ne loppuu kesken //
mut täs mä edelleen olen
avaan seuraavan oven //
ja huomaan: voin yltää taivaisiin //