IRC-Galleria

Aamu, Aino nukkuu ah, onnellisesti lämpöisesti peittovuoren alla. Nähnyt jotain kivaa unta ja jaloissa tuntuu pehmeälle, kun on ihanat pussilakanat.

Joku liikkuu sängyssä, Aino äännähtää unisesti, kääntää kylkeä... ja...
Kaikkien aikojen ällöin kielisuudelma. Tai vielä pahempaa, koira, tuo saatanan idiootti, yrittää nuolla miun suun kitarisoista lähtien. Ja hyi perkele.

Noh, sittenpä Aino, koiran kieli edelleen kurkussa, mölähtää vihaisesti ja kiivaasti taistelee itsensä irti koiran aamuherätyksestä.
"Nyt vitun koira ala mennä siitä!"
Saan osakseni iloisen hännänheilautuksen. Iippa-Piippa kipittää Elbun huoneeseen. Aino vajoaa katkerana koomaan.

Plops.

Jotain märkää, kylmää, kuolaista ja karvaista putoaa hänen naamalleen. Iippa-Piipan lempilelu: KARVATOHVELI, jota on autuaasti lutsutettu likomäräksi koko yön. Siinä se lilluu naamallani. Alkaa palaa hihat. Alkaa myös naurattaa. Ei pitäisi, sillä tuostakos ihanien aamu-unieni tuhoaja innostuu. Se röllähtää mahalleni selälleen ja minä saan viskattua tohvelin pois miun sängystä. Koira säntää tohvelin perään ja ponkaisee vauhtia rintalastastani. (Tarpeetonta kai kertoakaan, että koiralla on elopainoa sellaiset kolmekymmentä kiloa.)

Olen niin rakastettu.