IRC-Galleria

Hitsi, huomasin juuri, että valituskirjelmät on tekemättä kelalle. Tälläkin viikolla kaikki aika mennyt kouluun :P, mikä ei sinällään ole huono asia. Tai koulumatkoihin se aika aika pitkälti menee, paperit pitäis tehdä yhdessä teemun kanssa, joka menee töihin kun tulen kotiin ja palaa töistä kun mä lähen kouluun.

Koulussa on kyllä muuten ollut mukavaa, töitähän se teettää, mutta sellaista se on. Kunhan vain raha-asiat selviäis niin paljon jo helpottaisi paineet. Neriä käy kyllä sääliksi, kun viikolla ei tahdo olla aikaa tuolle koiralle juuri ollenkaan - ihana koira kun on.

Univaikeudet on tullu "hoidettua" nukahtamislääkkeillä, mutta univelkaa kertyy silti. Koulun jälkeen ei olisi kuin pari tuntia valveilla olo aikaa, mikä tuppaa venymään tehtävien yms. takia pidemmäksi; aamulla kun pitää herätä kaheksaan tai yhensään menoon jo viideltä.

Mutta on alkanut helpottaa - hieman :).

Sitten hieman omia pohdintoja, tai on näitä joku varmasti ennen minuakin pohtinut: On helppoa neuvoa muita, miten elää ja olla, miten järjestää asiansa ja elämänsä "oikein" KUIN elää itse sekavia aikoja, ja toimia niissä tilanteessa täsmälleen omien "neuvojensa" mukaan. Eli symboolisesti: on helppoa neuvoa, miten koira tulisi kouluttaa ja miten koiran kanssa tulisi elää kuin itse omistaa koira ja toimia täsmälleen omien ohjeidensa mukaan.

Elämä ei ole niin mustavalkoista, ihmiset ovat erilaisia. Ei ole olemassa yhtä ainoaa totuutta ja oikeaa tapaa elää ja hoitaa asioita.

Tässäkin ammatissa todella tärkeää on toisen kuuntelu ja asemaan asettuminen, ei viisastelujen jakaminen. Kukaan ei halua kuulla viisasteluja, vaan yksinkertaisesti tulla kuuluksi ja ehkä saada joitakin ohjaavia neuvoja.

Äitini oli kuulemma sellainen; kyseli ihmisiltä kysymyksiä ja pikemminkin yritti selventämällä heidän omia ajatuksiaan saada ihminen lähemmäksi "totuutta" asiasta, ei suoria neuvoja jakamalla. Tämä olisi aika ihailtava piirre, mihin itsekin haluaisin pyrkiä :)