Kyllä tuntee elävänsä tällä hetkellä. Jokainen pikku liike sattuu jonnekkin päin kroppaa ja mikään ei meinaa pysyä kunnolla käsissä. Eli kävin siis eilen nyrkkeilijöiden kuntopiirissä, treenit kesti puol kuudesta vaille kahdeksaan. Alkulämmittelyt, säkin hakkausta (jonka aikana jo hikoilin enemmän kuin koskaan ennen) ja sen jälkeen kuntopiiri. Viimeisellä kiekalla kehäjuoksun jälkeen oli vähällä ettei taju lähtenyt, juokseminen oli melenkiintoista, kun jalat ei enää totellu.
Mutta silti oli mukavaa, toisinaan on kiva haastaa itsensä äärirajoille asti ja kokeilla, missä menee oman kropan ja kestämisen rajat. On kunnon tekemisen tunne :). Mutta ei joka päivä tuollaista...kammoa ei siis jäänyt, vaan hyvä fiilis. Nyt vaan huvittaa tämä jyrän alle jääneen olo :D.
Jaksoin laulaakin eilen, mutta vain vähän aikaa. Alko olemaan jo aika väsy...ja siivosin kotona, tai järjestelin oikeastaan. Ja tein vielä vatsalihaksia :D. Nyt on hyvä huhkia ja pistää kaikki peliin, viikon päästä ollaan tähän aikaan lentokentällä, tai ehkä jo koneessa kohti Portugalia. Voi hyvällä omallatunnolla levätä :).
Nykyään saa nukuttua hemmetin hyvin ja se on ihanaa :).
Tänään syömään kreikkkalaiseen työporukan kanssa, Neri tulee tänään kotiin (aivan järkyttävän kamala ikävä sitä koiraa!) ja suunnittelin meneväni sen kanssa mustikkaan puijon metsään :). Ensin tietysti halailen sitä varmaan pari tuntia :D.
Jos nyt sankko/mustikat pysyy käsissä :S
Mutta tänään tuskin juostaan puijon rappusia! Tai eihän sitä tiedä... ;)