IRC-Galleria

Onnellisuuttaan ei tajua kuin onnettomana, onnettomuuttaan onnellisena. Tosin onnellisuuden voi oppia huomaaman kohdattuaan tarpeeksi onnettomuutta. Joskus ei ymmärrä, miten hyvin asiat onkaan, miten hyvällä mallilla elämä ja oma henkinen tasapaino ennekuin tapahtuu jotain, mikä murtaa kaiken entisen. Silloin vasta tajuaa:"Silloin minä todella olin onnellinen." Eikä se tarkoita sitä, että joka päivä kylpisi äärimmäisessä onnellisuudessa, se tarkoittaa sitä, että kaikki on ollut suhteellisen hyvin ja kykenee nauttimaan pienistäkin asioista. Kestää stressiä paremmin, pieniä vastoinkäymisiä paremmin - osaa ottaa ne voittona, ajatella että näistä kyllä selviää ja tajuaa niiden pienuuden. Ei vihaa niin paljon kaikkea. Pystyy kasvamaan ihmisenä, kykenee itsetutkiskeluun ja itsensä kehittämiseen. Koska siihen on voimia. Energia ei mene siihen, että kunhan vain selviäisi tästä päivästä edes jotenkin, pysyisi edes jotenkin kasassa ja kykenisi huolehtimaan pakollisista asioista.

Onnettomuus taas...niin...sitä ei sinällään huomaa välttämättä niin helposti. Tai ehkä kysymys on siitä ettei halua huomata. Haluaa olla vahva, haluaa selviytyä. Heikkouttaan ei halua näyttää kaikille, vaikka oman "heikkouden" tunnustaminen ja eläminen vasta vahvuutta onkin. Helpompi on kieltää kaikki, kuin elää vaikeat tunteensa läpi. Sitä vain tajuaa, että jotain on muuttunut huonompaan suuntaan edellisestä. Ja joinain hetkinä todella tajuaa sen onnellisuuden minkä joskus koki. Niistä hetkistä taas voi ehkä oppia jotain, voi oppia tunnistamaan "onnellisuutensa" seuraavalla kerralla - että pystyisi nauttimaan siitä, elämään sen hetken täysillä.

Ja niinä hetkinä, kun tilanne taas tasaantuu, ehkä tunnistaa oman "onnellisuutensa", nauttii siitä. Onnellisena tajuaa, miten onneton on ollut, miten pohjalla ja surullinen, vaikka sillä hetkellä ei sitä tajunnutkaan (koska yritti vain selviytyä parhaansa mukaan). Ja silloin tajuaa, että elää seesteistä aikaa; aikaa taas kasvaa ihmisenä, aikaa jolloin uudet haasteet ovat miellyttäviä ja innostavia, ei voimavaroja lisää syövä asia. Aikaa jolloin voi käydä läpi vaikean hetkensä ja yrittää oppia siitä. Ottaa niistä voimavaroja itselleen. Oppia ymmärtämään itseä ja muita: miksi näin tapahtui (mutta ei pohtia liikaa sillä kaikkiin kysymyksiin ei löydy vastausta)? Voinko seuraavalla kerralla tehdä jotain toisin? Tämä on aikaa tunnistaa omat heikkoutensa ja hyväksyä ne, oppia elämään niiden kanssa (koska kukaan ei ole täydellinen), EHKÄ kehittyä niistä.

Tietenkään kaikkeen ei voi varautua - kaikkiin mahdollisiin onnettomuuksiin ja murheisiin - eikä kannatakaan. Mutta joitain asioita on hyvä miettiä, eikä elää täysin kuvitelmissa, että olisi turvassa, ettei minulle voisi tapahtua mitään - ainakaan mitään sellaista, mikä hajottaisin koko nykyisen maailmani.

Kenelle tahansa voi käydä mitä vain. Jokaisen elämä heittelee huonoista ja hyvistä hetkistä. Toisilla se heittely on vain voimakkaampaa kuin toisilla, mutta sellaista se elämä on. Ehkä turhaa murehtia liikaa sitä, miksi juuri minulle tapahtuu niin paljon enemmän, miksi juuri minun tasapainoani koetellaan näin paljon. Niin vain tapahtuu...ja loppujen lopuksi elämä on kaikkien kohdalla vain selviytymistä, kamppailua elämisen oikeudesta.

Mutta kerta ihmisellä on kyky ajatella pidemmälle, kyky tunnistaa tunteita ja kyky vaikuttaa joihinkin asioihin (ihmissuhteisiin muunmuassa), eikö kannattaisi yrittää selviytyä yhdessä puhaltamalla yhteen hiileen, eikä itsekkäästi ajamalla vain omaa etuaan? Eikö lauma ole vahvempi, kuin yksinäinen vaeltaja?

Koska olemme fyysis- psyykkis- sosiaalinen kokonaisuus.

Olenko minä onnellinen tällä hetkellä? Olen, olen todella onnellinen ja nautin siitä :). Pienet asiat ärsyttävät, työt lähinnä, mutta se on niin pientä kaikkeen verrattuna, ettei halua antaa sen pilata tunnelmaa. Ja välistä on toki huonompiakin hetkiä, huonompia päiviä, mutta silti on onnellinen sillä surullisuus ja ahdistus eivät ole hallitsevia tunteita päivästä toiseen (vaan niiden vastakohdat tietysti). Mitä onnellisuus sitten itse kullekin on? Minulle se on tätä :). Jokainen toki määrittelee sen itse omalla kohdallaan.

Hyvää viikonloppua ihmiset!