IRC-Galleria

Kohta meen tekemään haastattelua kuopion pakolaiskeskukseen, onneks on tossa lähellä. Nukuin taas ehkä vain jotain 6 tuntia ja olo on aika sekava :S, meinasin eilen nukahtaa salilekin :D. Olisi tietty pitäny jättää menemättä, mutta oli penkkipäivä eikä niitä voi oikein jättää pois, jos haluaa kehittyä. Tein vain pakolliset ja tulin kotiin. Valvoin kun uni ei tullut vaikka olin ihan kaatumispisteessä :D. Koko päivä oli sellanen olo kuin olisin ollu humalassa :P.

Haastattelun jälkeen aleksille, sit entiselle työpaikalle ja JOS energiaa riittää enkä meinaa nukahtaa ihmeellisiin paikkoihin, yritän kömpiä uimahallille salille ja uimaan. Se lataa nimittäin akkuja kummasti ja rentouttaa.

Sit illalla koiran kanssa jäälle, kunhan nuo luistelijat tuolta kaikkoaisi kotiinsa nukkumaan.

Huomenna Katrilla on nyrkkeilykisat, eli sinne. Jukka (katrin valmentaja) pyysi minua ohjaamaan kutsuvieraita omille paikoilleen, eli ei sinne ihan vain töllistelemään mennä :P. Saas nähdä mitä muuta huomenna keksii...varmaan koulujuttuja ;P.

Katsotaan tehdäänkö hanin kanssa kiinalaista ruokaa kotona, ostin sille ystävänpäivälahjaksi kiinalaisen ruoan kokkikirjan :P (että pääsee tekemään mulle hyvää ruokaa :D). Yritetään ;P.

ELI jos meikäläisestä ei siis kuulu vähään aikaan, voi henkilöä tiedustella myrkytyskeskuksesta ;P. (tai ruumishuoneelta jos nukahdan altaaseen :D)

Tiedättekö olotilan, kun olet jo niin rättiväsynyt ettet jaksa mennä nukkumaan :D. Tai kun ensin pitäisi käydä suihkussa ja pestä hampaat, antaa koiralle ruoka yms...tänään olin vasta 7 maissa kotona (junat kulkee "tosi mukavasti" :P) ja olis pitäny olla unten mailla jo monta tuntia. Mutta tässä sitä vain huokaillaan :).

Mutta oikeesti niin väsyny, et makaa vaan sohvalla ja miettii miten työlästä on rueta nukkumaan :D. Hullua :P.

Tällä viikolla ollu aika ganstana koulussa, ihana pitää välistä löysää ja rentoa päällä. Meikäläisellä on jopa rähinän pipo :P. Tai siis teemulla OLI :D.

Nyt nukkumaan...oikeesti!

Hitsi, huomasin juuri, että valituskirjelmät on tekemättä kelalle. Tälläkin viikolla kaikki aika mennyt kouluun :P, mikä ei sinällään ole huono asia. Tai koulumatkoihin se aika aika pitkälti menee, paperit pitäis tehdä yhdessä teemun kanssa, joka menee töihin kun tulen kotiin ja palaa töistä kun mä lähen kouluun.

Koulussa on kyllä muuten ollut mukavaa, töitähän se teettää, mutta sellaista se on. Kunhan vain raha-asiat selviäis niin paljon jo helpottaisi paineet. Neriä käy kyllä sääliksi, kun viikolla ei tahdo olla aikaa tuolle koiralle juuri ollenkaan - ihana koira kun on.

Univaikeudet on tullu "hoidettua" nukahtamislääkkeillä, mutta univelkaa kertyy silti. Koulun jälkeen ei olisi kuin pari tuntia valveilla olo aikaa, mikä tuppaa venymään tehtävien yms. takia pidemmäksi; aamulla kun pitää herätä kaheksaan tai yhensään menoon jo viideltä.

Mutta on alkanut helpottaa - hieman :).

Sitten hieman omia pohdintoja, tai on näitä joku varmasti ennen minuakin pohtinut: On helppoa neuvoa muita, miten elää ja olla, miten järjestää asiansa ja elämänsä "oikein" KUIN elää itse sekavia aikoja, ja toimia niissä tilanteessa täsmälleen omien "neuvojensa" mukaan. Eli symboolisesti: on helppoa neuvoa, miten koira tulisi kouluttaa ja miten koiran kanssa tulisi elää kuin itse omistaa koira ja toimia täsmälleen omien ohjeidensa mukaan.

Elämä ei ole niin mustavalkoista, ihmiset ovat erilaisia. Ei ole olemassa yhtä ainoaa totuutta ja oikeaa tapaa elää ja hoitaa asioita.

Tässäkin ammatissa todella tärkeää on toisen kuuntelu ja asemaan asettuminen, ei viisastelujen jakaminen. Kukaan ei halua kuulla viisasteluja, vaan yksinkertaisesti tulla kuuluksi ja ehkä saada joitakin ohjaavia neuvoja.

Äitini oli kuulemma sellainen; kyseli ihmisiltä kysymyksiä ja pikemminkin yritti selventämällä heidän omia ajatuksiaan saada ihminen lähemmäksi "totuutta" asiasta, ei suoria neuvoja jakamalla. Tämä olisi aika ihailtava piirre, mihin itsekin haluaisin pyrkiä :)

En kerennyt tänäkään vuonna käymään luonasi, mutta olet kyllä mielessäni.

Sopiiko, jos tänään sytytän kynttilän sinulle täällä, kotonani?

Antaisin hetken sinulle ja muistoille...

...nekin hälvenevät, mutta eivät katoa koskaan.

Hyvää ystävänpäivää Janne, ole kanssani. R.I.P

Ja tuokin, että ihmisiä sakotetaan siitä, jos olet avoliitossa. Jos vain toinen on töissä, helvetin pienetkin tulot vaikuttaa ihan joka saatanan tukeen ja ajatellaan, että se toinen osapuoli kustantaa ja maksaa molempien elämisen - vaikka rahat ei riittäisi edes omaan elämiseen (uskokaa pois, baarimikoilla ei sitä rahaa ole ihan noin vaan). Sen takia systeemiä pitää helvetti yrittää kusettaa ja kieltää oma suhteensa ja rakkautensa toiseen ihmiseen - helvetin nöyryyttävää. Ja sitten vielä nämä muut paskat päälle kaupanpäällisiksi?

Helvetti...taas kaatuu seinä toisensa jälkeen päälle - aivan kuin asuisi paperitalossa.

Kohta varmaan terveys pettää jo pahemmin mitä se on jo pettänyt...

Suoraan sanottuna vittuun koko laitos, vittuun koko Suomen valtio - helvetti.

Ihan kun tässä ei muutenkin olisi tarpeeksi, työt painaa koulussa päälle, päivät on pitkiä VARSINKIN kuopiosta käsin käytynä ynnä muut jo edellä vaikuttavat vaikeudet ja vittumaisuudet tässä kuluneen kuukauden aikana...ja nyt sitten tämä helvetin paska-laitos ei ilmeisesti halua tukea kouluttautuvaa, tulevaisuuden työvoimaa vaan kansantaloutta nostattavaa työttömyyttä. Sillä työttömäksi tässä on ryhdyttävä, että rahaa tulee.

Ensiksi tulee haista-paska ilmoitus, missä asumislisää ei myönnetä niillä hakemuksilla, koska kaikesta huolimatta minut ja Teemut katsotaan avopariksi (vaikka työttömyystukeen kuuluvaa asumistukea sain täsmälleen samoilla hakemuksilla). Se saatanan haista-paska akka siellä jossain helvetin toimistossa oli tehnyt päätöksen, että vaikka asuisin 70-vuotiaan ruumiin kanssa, olen silti avoliitossa.

Eli tällä hetkellä saan kuukaudessa vain opintotukea, josta yritän osallistua asumismenoihin ja maksaa koulumaksut, koiran vakuutusmaksut, ruoat yms. menot...reilu 200 euroahan riittää!

No ei siinä mitään, seuraavana päivänä tuli päätös, että anteeksi vain OLEMME MAKSANEET SINULLE LIIKAA TYÖTTÖMYYSKORVAUKSIA!?? Siis mitä helvettiä! Jos kerta työttömyyskorvaukset maksetaan jälkikäteen ilmoitettujen työttömyyspäivien perusteella ja ilmoitin HETI kun tiesin pääseväni opiskelemaan, miten vitussa minulle voidaan maksaa liikaa?! Kuka saatanan valopää imbesilli siellä on ollut niitä vitun päiviä liikaa laskemassa ja millä helvetin matikalla/koulutuksella?! Saanko kysyä....

EIKÄ siinä vielä kaikki, tänään tulee lappu, että olemme virheellisesti myöntäneet asumistukea (koska tämä lehmä akka oli tehnyt nyt asumislisä-hakemukseen päätöksen avoparista), koska katsommekin, että olette kaikista päätöksistämme huolimatta AVOPARI, vaikka aikaisemmin hyväksyivät siis hakemuksen silleen, ettemme olleet avopari. Eli jälleen kerran, MITÄ VITTUA!?

Nyt joudun jälkikäteen maksamaan 200 euron opintotuesta vielä valtiolle takaisin virheellisesti maksettua asumistukea, liikaa maksettua asumistukea sekä työttömyyskorvauksia (aikaisemmin kävi ilmi, että ne vitun imbesillit ovat maksaneet mulle liikaa asumistukea tammikuussa, kun en olisi koulun takia ollut oikeutettu saamaan sitä ollenkaan - ja minun olisi jostain helvetistä pitänyt sekin tietää ja peruuttaa asumistuki ajoissa). Että loukussa ollaan.

Millä helvetin koulutuksella ne idiootit siellä työtä tekevät ja kenen rahoilla? Kansalaisten rahoilla. Ja mitä ne siellä saavat aikaan? Eivät vittu yhtään mitään, eivät osaa mitään muuta kuin möhliä ja sählätä.

Oikeesti, helvetti...miten helvetissä jaksaa kaikkea tätä? Mulla olis perjantaina kokeet, enkä osaa ajatella mitään muuta kuin sitä, miten helvetissä minä tästä kaikesta selviän...

Ihmiset, näköjään ei kannata opiskella, koska heti kun aloitat, kaikki kaatuu valtion puolesta niskaan eikä tukea tule yhtään mistään - ei mistään.

No joo, istuskelen atk-tunnilla ja viimeistelin juuri äsken Juureni-tehtävän, olinkin tehnyt ulkoasun suhteen pieniä mokia...mutta onneksi huomasin :). Eikun uudestaan tulostamaan ja tuhlaamaan tulostuskorttia - jeah.

Mutta siitä ihastumisesta :P. Eilen kävin illalla taas ratsutunnilla; olin ensin päivän ahdistellut ja ahdistunut kirjallisten tehtävien parissa ja tuntui, että vaikka mitenkä teit ja teit ja kirjoitit, mistään ei tullut ollenkaan valmista. Työmäärä tuntui aivan loputtomalta. Lopullisen ahdistumisen sain, kun kiireellä lähdin ajamaan tallia kohti (pyörällä siis) ja huomasin, ettei ajamallakaan päässyt yhtään eteenpäin vaikka poljit ja poljit - tiet oli ihan sohjon peitossa eikä päässyt etenemään kunnolla. Lisäksi meinasin kaatua joka mutkassa ja pyörteessä. Pelkäsin jo, että myöhästyn tosi pahasti enkä pääse ratsastamaan ollenkaan. Ja vaikka mitenkä yritit oikeasti polkea, eteenpäin et päässy yhtään nopeammin - turhauttavaa.

Tallilla sitten kävin tsekkaamassa ensin listan, millä hevosella tänään "ajelen" :P. Jeffry oli laitettu mulle ja mielialani kohosi heti. Olihan meillä menny loistavasti estekisoissakin :). Tunnilla tämä herra olikin aivan mahtava, oli tosi innokas ja kuuliainen ja meillä oli tosi mukavaa. Kerrankin taas onnistui jossain! Opettajakin ihmetteli, että Jeffryhän on ollut aivan erityisen innokas tänään :). Jostain syystä meillä sen hevosen kanssa vain synkkaa ja kemiat kohtaa aivan täydellisesti. Jeffry vielä lisäksi tuntuu imevän ja varastoivan itseensä minusta lähtevän energian - tuntuu siis, että voi kanavoida kaiken energiani Jeffryyn ja se ottaa sen kaiken vastaan. On itsekin tunnilla innokas ja reipas.

Yleensä mulla ei hevosissakaan mitään yhtä ylintä suosikkia ole, tykkään monista meidän tallin koneista (ainut mikä on ihan pläääh on benny, joka onkin ihan tosi tympääntynyt elämäänsä tallilla ja tuntihevosena, miksi käyttäytyy niin hankalasti - ymmärrän ihan täysin). Nyt on kyllä pakko myöntää, että Jeffry menee ylitse monien muiden ja toivottavasti tulevaisuudessa pääsen ratsastamaan sillä enemmän. Yleensä sitä vain tarjotaan pidemmille/isommille ihmisille, koska säkäkorkeudeltaan Jeffry on tallin suurimpia hevosia (siinä 170-180 välillä).

Jeffry ei missään nimessä helppo ratsastettava ole, mutta meillä asiaa helpottaa meidän välinen yhteys ja yhteisymmärrys.

No joo, on taas ollut niin paska viikko ja varsinkin eilinen...koko viikonlopun sai puurtaa tiimitentin kanssa (edellisen myös), yiritin liian tarkasti tehdä enkä saanut tiivistelmiä ajoissa valmiiksi muille, josta tietenkin tuli noottia muilta ryhmäläisiltä. Eniten ärsyttää kuitenkin, kun tuntuu, että ihmisillä on se luulo etten muka olisi tehnyt töitä tentin eteen ja siksi en saanut asioita valmiiksi ajoissa, vaikka asia on juuri päinvastoin. Ilmeisesti näitä omia opiskelumenetelmiä pitää hioa ja kunnolla...

No ensinnäkin paska fiilis tuosta epäonnistumisesta tiimitehtävässä, sitten eilen kun pidettiin palaveria, sen palaverin aikana jotenkin mystisesti meikäläisen kännykkä häviää taivaan tuuliin ja huomasin sen vasta sitten, kun olin lähdössä luokkalaisen kyydillä kotiin. Tää luokkalainen ei voinut odottaa sen vertaa, että olisin katsonut nopeasti siltä pöydältä, missä kokoonnuttiin, että olisko se jäänyt siihen, vaan jätti mut pieksämäelle oman onneni nojaan etsimään sitä kännykkää eikä tietoakaan millon seuraava juna lähtee. Kaiken lisäksi mun piti eilen tehdä vielä tiivistelmä valmiiksi muille toisesta kirjasta, mikä piti kaikkien lukea.

Romahdin ihan täysin (mulla on ollu vielä pahoja univaikeuksia, en saa unta ja unet jää yössä 3-5 tuntiin) ja itkin sitten koko eilisen illan, jonka lisäksi mulla vielä rupesi koskemaan mahaan ihan älyttömästi. Olin illalla vasta puol kymmenen aikaan kotona ja olin ihan rikki, poikki, väsynyt ja henkisesti murentunut. Muutenkin koko päivä oli ollut koulussa tosi yksinäinen ja irtonainen olo.

Kaiken lisäksi vielä parisuhteessa ollut ongelmia tämän koulun takia: kun minä lähden kouluun, Teemu tulee töistä, kun minä tulen koulusta, Teemu lähtee töihin ja työskentelee lähes joka viikonloppukin koko viikonlopun. Yritäppä siinä pitää sitten yllä hyvää suhdetta...

Mutta eilen taas huomasi, miten korvaamaton ja ihana ja rakas se ihminen on minulle, se jakso välittää ja tukee, kannustaakin. Tänä aamuna käytti koiran ja teki mulle aamupalan, että saisin nukkua pidempään (meni taas yhteen asti ennenkuin pääsin nukkumaan sen tiivistelmän takia ja aamulla 5 ylös, jes). Tuli aamuyöstä viereen ja otti syliin ja piti siinä...

Se on kyllä korvaamaton voimavara, jos tuntuu ettei itse jaksa taas enää yhtään mitään millään alalla missään asiassa, tää ihminen kannustaa ja nostaa pystyyn ja on tukena. Yksi niistä harvoista, joihin voi todella tukeutua ja jonka apuun turvautua.

Pitää nyt vaan yrittää jaksaa uniongelmista huolimatta, jatkaa tätä koulua, koska ala todella kiinnostaa - ja jaksaa ja jatkaa muutenkin, vaikka välistä tuntuu, että seinä toisensa jälkeen kaatuu päälle rysähtäen.

Tuskailen tässä tiimitentin kanssa :(. Ahdistus...olisi parempaakin tekemistä :D.

Estekisat meni ihan ok, ite möhlin IHAN älyttömästi, mutta joskus menee niinkin.

Eli toiseksi tultiin Jannen kanssa, menetettiin aika paljon sekuntteja, kun hidastin aivan liian aikaisin ennen maalilinjaa (luulin että se olis aikasemmin, melkein heti viimeisen esteen jälkeen mutta ei :S). Jeffry oli päivän positiivinen yllätys, sain herraan vauhtia oikein roimasti ja alun kankeuden jälkeen se innostui hommasta jo ihan toden teolla ja rupesi itse hakeutumaan esteille! Ensin olin aika epäileväinen koko konin suhteen, kun maneesin ovella herra olevinaan säikky jotain, eikä meinannut tulla sisälle (huoh). Siinä vaiheessa ajattelin, että se varmasti kieltää jonkun esteen, tai säikkyy kesken kaiken jotain ja pudottaa mut selästä...mutta ei, Jeffry meni aivan uskomattoman hyvin! En edes tiedä, olenko koskaan normaali tunnillakaan saanut ratsastettua sitä noin vauhdikkaasti. Loppujen lopuksi en alun jälkeen joutunut edes ratsastamaan herraa eteenpäin, kun herra itse halusi kiitää esteeltä toiselle :P. Aivan kuin se hevonen olisi herännyt satavuotisesta unesta siellä kentällä :D.

MUTTA itse möhlin Jeffrynkin pääsyn palkintopalleille (sillä siellä se muuten varmasti olisi ollut), sillä en odottanut lähtövihellystä vaan aloitin radan ennen sitä, jolloin suoritys hylätään samantien :/. En ymmärtänyt odottaa sitä, sillä olin niin keskittynyt rataan ja sen ongelmakohtiin. Kumarsin ensin tuomarille, tuomari toivotti tervetulleeksi ja normaalisti viheltää heti sen jälkeen, nyt ei, vaan alkoi selittämään jotain yleisiä asioita ja minä kerkesin jo aloittaa hyppäämisen. Harmitti ihan älyttömästi, mutta hyppäsin Jeffryllä silti radan loppuun. Eivät edes mitanneet aikaa suorituksesta, mikä harmitti varmaan kaikista eniten (ei niinkään se hylkääminen), koska Jeffry hyppäsi aivan mielettömän hyvän ajan! Että henkilökohtainen voitto saatiin, vaikka möhlinkin :). Yks tyttö tuli kisan jälkeen sanomaan, että hän oli katsonut koko ajan, ettei tuossa voi hypätä Jeffry, ei se vaan voi olla! Herra kun yleensä suurinpiirtein nukkuu tunneillakin :P.

Mutta tiedän kyllä, kenet haluan seuraavankin kerran kisoihin :P. Ja mikäili löytyy rahaa, osallistun tulevaisuudessakin aina kahdella eri konilla esteille. Mutta Jeffrystä tosiaan löysin sellaisen haasteellisen, mutta hyvän ratsun johon haluan panostaa seuraavankin kerran.

Hahaa, olin tiistain ja keskiviikon dataamassa, makasin eilisen krapulassa ja tänään kävin nostamassa ennätyksiä penkistä :D. Olisin halunnut kiljua riemusta, mutta valitettavasti salilla oli muitakin, joten jouduin hillitsemään itseni :P. Tätä on yrittänyt niin kauan ja ihmetellyt, mikä ihme siinä on kun ei saa uusia ennätyksiä tulemaan sitten kirveelläkään, mutta tänään se meni :).

Toivotaan, että sunnuntain estekisat menee yhtä voittoisasti :P.