IRC-Galleria

Hauska ilta eilen...tuli sählättyä ja kynnettyä ja vaikka mitä. Ensiksi lenti illan siiderit pitkin pientareita kun ruokakassi tuli hieman täyteen (tai minun siideri tippui ja hajosi, hyvää kuivaa sitsoa vieläpä, strongbow tai joku semmonen - ja kallista), sitten hajos maitopurkki kun piti mennä kyntämään rullaluistimilla. Tuli sähläiltyä kaikkea muutakin allt mellan himmel och jord (ainoa ruotsinkielinen "lause" jonka osaan ja senkin varmaan kirjoitin väärin :D) eikä loppupeleissä jaksanut enää kiukuttaa mikään (olin niin väsynytkin) :D. Kunnon halaus auttaa myös pieneen kiukutukseen, se on tullut huomattua :) - ja mökötyssekoitus mässylaatikko kauppahallista :P. Nojjoo, välistä on hyvä sähläillä...

Joskus sitä itsekin ihmettelee, onko ihan järjissään kun tänäkin aamuna piti jo 7 kammeta töihin että kerkee salille (en eilen kerennyt, venähti töissä ja pikkasen ehkä kiukutti sekin :/ *ärrrrr*). Nyt sitä sitten istutaan täällä silmät ristissä ja päivän mittaan kitataan taas kahvia kuppi kaupalla että järki juoksisi (jos nyt on enää mitään pelastettavissa :D). Ja senhän tietää, että aamulla/päivällä väsyttää taas niin paljon ettei mitään järkeä ja illalla kukutaan taas virkeänä ties miten myöhään. Jospa tilaisin nuijanukutuksen täksi illaksi :D. Hmmm...ehkä tulevan bändin kanssa miittinkiä tänään, hieman kahvia ja suunnittelua - grrrreit! Sitten illaksi tilattu hieman hempeilyä ja sen sellaista mukavaa :). Tänään voisi yrittää pysyä pystyssä ja olla hajoittamatta mitään...no tavoite se on sekin!

Annan teille helvetin hyvän neuvon...nukkukaa hyvät ihmiset tarpeeksi.

Huoh...ja taas univelkaa. Ajatus ei kulje väsymyksen takia (tiedä sitten kulkeeko muutenkaan :D), mahaan koskee minkä takia ei kahviakaan voi juoda - ainakaan vielä. Mutta kaikesta pikkuharmista huolimatta olo mitä mainioin. Edes olkapään särkyminen ei kovin pahasti harmita, normi treeniä ei tietenkään voi vetää, mutta penkkiäkin pysty eilen tekemään hieman pienemmillä painoilla. Kyykky jää välistä tällä viikolla, mutta pumppaillaan sit laitteilla...

Ja taas tulossa törkeen kiirus viikko. Tänään siskon kanssa palaveeraamaan viikonlopun performanssiesityksestä (esitys on tampereella) ja jossain välissä salille, huomenna ehkä salille tai lenkille ja pitäis tulevaa (toivottavasti) bändiä käydä katsomassa/juttelemassa asioista (olen laulaja :P). Torstaina taas ratsastus ja ehkä sali ja perjantaina töiden lomasta salille ja heti töiden jälkeen Tampereelle pystyttämään lavasteita yms. (yötä myöten toki ja meikäläiselle senkun vaan kertyy univelkaa). Launataina aamulla 8 herätys tekemään kehomaaleja, iltapäivällä esitys, jonka jälkeen pientä illan viettoa muiden esiintyjien/siskon kanssa. Vähän saunotaan ja käydään läpi esityksen kulkua ja muutenkin prosessin etenemistä kokonaisvaltaisesti. Sunnuntaina kotiin, kova ikävä kerkee taas tulemaan viikonlopun aikana kun muutenkin kiirus viikko. Ja sunnuntaina ehkä hieman salia tai ainakin lenkille. Kamalaa...peräti yhtenä päivänä joutuu olemaan täysin liikkumatta :P. Nojjoo...mitenkäs se olikaan...ikiliikkuja tai jtkn. Mistä näistä tietää :D. Voisikohan jonain päivänä ihan vain pysähtyä ja olla rauhassa ilman, että tarvitsisi kehittää ympärilleen yhtä suurta kiireen ja menemisen kehää? En tiedä, aika näyttää...

Saisinko esittää toivomuksen geenitukijoille yms. kavereille? Kehittäkää sellainen minifantti vähän niinkuin minipossu...tosi pienessä koossa, vaikka sellasen länsiylämaanterrierin kokoinen pikkukaveri :). Ihan huippu olis. Minä ostaisin heti kymmenen tai enemmän - pieni pataljoonallinen eläviä vesitykkejä kavereitten kiusana :P. Olis ehkä jotain tosi suloista, sellainen pieni kärsäläinen tuhisisi kärsä pitkällä vieressä sängyssä - ja kiusis koisua. Mutta sitä odotellessa...

Onko mikään väsyttävämpää, kuin taistella ihmistä vastaan, jonka olisi pitänyt olla suurin tuki ja turva koko elämän ajan ja joka kohtalon ivasta onkin elämäsi suurin kusettaja sekä itsekäin oman onnen vaalija? Surullista huomata, että kaikki se turvallisuuden tunne, jonka olet rakentanut hänen ympärilleen, on aina ollut illuusiota, yhtä suurta valhetta ja todellisuudessa olet ollut ihan yhtä juureton ja turvaton koko elämäsi ajan, kuin olet nyttenkin - tajuttuasi asian oikean laidan.

Enää edessä on vain asian hyväksyminen...olenko rohkea, vai pakenenko ja elän jälleen valheellisessa turvallisuudessa? Uskallanko jäädä tyhjän päälle vai elänkö tyhjän päällä uskotellen itselleni saavani jotain, omistavani jotain? Vaikeaa...kummasta saa enemmän, todellisuudesta vai valheesta?