IRC-Galleria

No joo, ei kyllä kaikki mene ihan putkeen tällä viikolla.

Eilinen päivä oli ihan järkyttävän kaunis, minä olin aamusta lähtien tosi väsyny ja päivällä tokkurassa särkylääkkeistä (olo ei ollut mikään mahtava), yritin päästä lähtemään töistä ajallaan, että ehtisi jäälle ottamaan aurinkoa, mutta koneet ei jälleen toiminu.

Olin jo valmiiksi maassa, kun lähdin töistä pyörällä ja sitten meinasin vielä jäädä auton alle keskustassa. Ajoin kävelykadulla, koska autotiet on ihan jäässä, eikä minulla ole kunnollisia renkaita pyörässä (ei hirveästi innosta ajatus pyörällä kaatumisesta keskellä ajoväylää autojen keskellä) eikä autoteitä ole tietenkään hiekotettu. Olin juuri tulossa suojatielle, kun pieneltä rännikadun tapaiselta (kuopaksen vieressä) tulee auto kolmion takaa tuhatta ja sataa ja ajaa suoraan jarruttamatta keskelle suojatietä. Sain just ja just jarrutettua, etten jääny eturenkaiden alle. Ja eikö tämän mulkun vaimo aukassu ovensa ja ruennu motkottamaan, että:"Kuule kävelykadulla ei saa ajaa pyörällä!". Aivan uskomatonta!

Ei mitään puhettakaan anteeksipyynnöstä tai kysymyksestä, kävikö mitenkään. heti suoraan ruetaan syyttämään kävelykadulla ajamisesta, vaikka itse ajoi suoraan kolmion takaa pysähtymättä suoraan suojatien yli! Hyvähän se tietty on huudella autosta, eihän niille olis mitään käyny, pieni lommo korkeintaan. Minä olisin jääny suoraan pyörien alle ja ties miten huonosti olis käyny. Toinenkin pyöräilijä pysähty ja sano sille naikkoselle, että hehän ajoivat kolmion takaa pysähtymättä...johon tämä nainen sanoi:"Niin mutta tuo ajoi kävelykadulla".

Sehän on tietysti hyvä syy ajaa ihmisten päälle, jos he kehtaavat ajaa kävelykadulla, kun eivät tunne oloaan turvalliseksi ajaa ajoväylällä (jostain kumman syystä). Jos ajaisin koko matkan töistä kotiin pelkkiä pyöräilykatuja pitkin, joutuisin kiertämään särkiniemen kautta (enkä silloinkaan pääsisi pelkästään pyöräilykatuja pitkin) ja matkaa tulisi noin 10 km.

Joten järki käteen hyvät ihmiset ja jos oikeasti meinaa ajaa jonkun päälle, anteeksipyyntö olisi ihan kohdallaan. Entä jos olisin alle 12-vuotias, joilla on oikeus ajaa kävelykadulla? Tai olisin ollut hölkkäämällä liikenteessä (hölkkään usein sitä tietä salille tai töihin). Tai olisin koirani kanssa liikenteessä ja koira olisi yhtään pidemmällä hihnalla, kuin ihan jalan vieressä? Neri olisi jäänyt välittömästi alle. Tai olisin rullaluistimilla kesällä, niillä saa mennä jalkakäytävällä.

Kolmioita ei laiteta liikenteeseen ihan turhan takia ja suojateilläkin on ihan oikeasti ideakin olemassa. Ei tarvitse olla mulkku liikenteessä ja ajaa miten huvittaa, "koska minulle ei voi käydä mitään". Eikä ole olemassa mitään hyvää syytä ajaa kenenkään päälle, vaikka kuka ajaisi pyörällä/millä tahansa missä tahansa.

Mutta ei jotain pahaa, jos ei hyvääkin. Sain kehitettyä eilen raivostuneessa mielentilassa melodian pyötälaatikkokirjoitukseeni :). Olen vielä suhteellisen tyytyväinen tuotokseen :D.

Turvallista perjantai 13. päivää kaikille.

Pitäisiköhän perjantai 13. päivästä olla jotenkin huolissaan :D ;P?

Maanantaina kaatu työpaikan kone ihan yht äkkiä, eilen sain kuulla tallilla, että yksi parhaimmista poneista oli jouduttu lopettamaan jalan murtumisen takia ja lisäksi kotimatkalla tiputin lompakkoni matkan varrelle...

Mutta lompakko löytyi, eräs vanha mies ja tapiolan työntekijä olivat löytäneet sen särkkärin puusillalta ja kävin tänä aamuna ennen töihin menoa noutamassa sen haapaniemeltä. Onneksi on vielä rehellisiä ihmisiä :).

Tänään musiikin teorian kokeet ja mua väsyttää ihan älyttömästi...

Täytin jo sähköisen hakemuksen konservatorioon, enää pitää palauttaa lisätieto-lomake konsikselle ja liittää nuotit mukaan. Aika menee pirun nopeasti, en oo vielä edes päättänyt vapaavalintaista kappaletta! Toisaalta mietin sitä Vilkkumaan "Ei":tä ja toisaalta Irinan "Kymmenen kirosanaa". Ongelma on vain siinä, etten ole löytänyt nuotteja toistaiseksi mistään.

Henkan tulevat jamitkin lähestyy, enkä sitäkään ole ehtinyt vielä pohtia pahemmin...ja huomenna on musiikin teorian 3/3 ensimmäisen puoliskon kokeet. Bänditreenejäkin alkaa olemaan ilmeisesti nyt säännöllisemmin...ja joukkoomme liittyy ainakin joltain osin kosketinsoittaja Ossi, jolla on ilmeisesti jo aika paljon kokemusta musiikin tekemisestä ja se on kaiken lisäksi laulun opettaja. Kamalasti kaikkia asioita päällä nyt...

Samalla sitä odottaa innoissaan pääsykokeita, mutta toisaalta on hieman kauhuissaan :D.

Tehtiin viime treeneissä taas yksi uusi biisi ja mulla on joitakin sanoituksia pöytälaatikossa, joista vois tulla jotain.

Laitoin hakupaperit menemään myös pop&jazz musiikkileirille, se olis heinäkuussa, jos ne valikoi minut sinne. Pieni osa leirille osallistujista pääsee porijazzeille laulamaan :P.

Viikonloppu menee taas juostessa, lauantaina on siskon synttärit ja sunnuntaina pidetään thaimaa-päivää Mandan luona. Treenejä ei tällä viikolla ole, koska Marko (kitaristi) menee pieksämäelle ilmeisesti juopottelemaan viikonloppuna :P. Niin ja Petteri (basisti) sai levytyssopimuksen toisen kokoonpanonsa kanssa!

Tänään olisi sitten henkan jamit...JO. Ja sain tietää asiasta eilen illalla kello 23.35 eli eipä enää erikoisemmin treenailla biisejä sinne. Kyrsii aika suunnattomasti, esiintymiskokemukset olis niin tärkeitä ennen pääsykoetta ja tämä menee ainakin ihan harakoille.

Katottiin petterin kanssa sunnuntaina paria uutta biisiä (tai siis kehiteltiin aloitteet). Pitää tänään jatkaa yhtä niistä, sain idean...

Vituttaa ja tämä mielentila sopii hyvin siihen biisiin :D.

Upea aamu, aurinko paisto eikä ollu pakkasta paljoakaan...täydellinen keli olis olla ulkona. JOS olisin saanut jäädä kotiin, olisin nukkunut hanin vieressä vielä tovin, sit oltais herätty, syöty pikkusen aamupalaa ja tehty eväät mukaan. Otettu huli ja kamppeet, menty jäälle ja joko luisteltu tai kävelty kunnon lenkki. Sit oltais pysähdytty laavulle paistamaan makkaraa, syömään laskiaispullaa ja juomaan kahvia :).

Mutta töitäkin on tehtävä ja mukavaa täällä on, ei sillä.

Töitten jälkeen ihmettelemään kvinttikäännöksiä ja sointuasteita/analyysejä. Sitten kotiin ja tekemään kaikki tuo, mitä olisin aamulla tehny. Laulua tietty pitää treenata tänään (kuten joka päivä), mutta muuten en ole hyppimässä minnekään. Naapurit tykkää, kun jankkaan sitä "How high the moon":ia :D. Mutta sain nyt siitä kipaleesta otteen ja innoistuin, tosi makeita versioita sain bongattua youtubesta.

Treenien nauhotukset onnistu aika hyvin, paljon paremman kuulosta "settiä" :D sai ulos.

Mitä esittäisi seuraavissa henkan jameissa? Jotain menevää...

Tänä viikonloppuna ei ilmeisesti ole treenejä :(, pitää yrittää houkutella petteri meille jammaamaan akustisesti ;).

Viikonloppuna tuli luisteltua. Perjantaina 12-14 km, lauantaina noin 8km ja eilen 7. Nerillä oli ihan hurjan hauskaa, se rupee aina tanssimaan kun tajuaa, että ollaan jäälle menossa :D. Ainut inhottava puoli vaan on, että joutuu myöhään illalla luistelemaan, et voi pitää koiraa irti. Eikä eilen oltu aurattu sitä rataa ollenkaan...enkä sitten voinut sen takia väistellä railoja. Mutta jäälle oli silti pakko mennä :D. Hermot petti sen 7 km jälkeen, kun olin jo toistamiseen vetänyt turvalleni ja heittäytynyt saman polven päälle mihin hetkeä aikaisemmin. Railot on VEEmäisiä kun niitä ei huomaa. Nyt sitten polvi mustana linkkaan, että olipahan pakko päästä.

Mutta kiva oli silti muuten luistella :). Eilen treeneissä nauhoteltiin biisejä silleen demotyylin (vaikka ei me vielä mitään demoa olla tekemässä). Paljon parempitasoisia nauhotuksia tuli (ylläri :D).

Vaikka viikonloppuna tuli nukuttua, silti väsyttää. Touhusin taas melkein 24/h...pitää yrittää ottaa tämä viikko iisimmin.

Olin eilen pannuhuoneen jameissa ja oli HIEMAN kiusaantunut olo, kun paikalla ei ollutkaan muita kuin konsiksen opiskelijoita. Niillä oli omat iltamat siellä ja vaikka jamit oli avoinna kaikille, siellä ei kuitenkaan ollut muita kuin konsalaisia. Olin hieman häpeissäni tunkeilemisesta, mutten viitsinyt enää perääntyä vaan kävin vetämässä sen Stevien biisin.

Ei mennyt niin hyvin kuin henkan jameissa, mutta ei kuulemma mennyt metsäänkään...itse en tietenkään ollut tyytyväinen :P. Mutta tärkeitä esiintymiskokemuksia kiusallisemmissakin tilanteissa, paikalla oli nimittäin oikeasti asiantunteva yleisö! Pitää muistaa olla vain armollinen itselleen, heillä on kokemusta vuosia alla, minulla vasta alle puoli vuotta - kehitys on kuitenkin ollu aika huimaa vaikka sitä ei aina osaakaan ajatella niin!

Mutta seuraavan kerran sitten henkan seuraavissa jameissa. Henkan house-bändin jäsen anto maili-osoitteensa, että laittaisin biisejä etukätyeen mitä haluaisin vetää, vois bändikin hieman harjoitella etukäteen vaikka ne jamit onkin :P.

Nyt salille ja illemmalla jäälle luistelemaan siskon kanssa. Ehkä veeti kallion keikalle...huomenna ehkä ratsastamaan, uimaan mummon kanssa,sit treenailen laulua, bändin biisejä ja musiikin teoriaa. Sunnuntaina sali ja bänditreenit sekä teorian yms. opiskelua.

Tosi kiireistä on ennen pääsykokeita, mutta ei harmita yhtään! Sitten pitää kyllä rauhottua...

Jep jep, jamit oli eilen ja ainakin meikäläisellä oli ihan mega-hauskaa! House-bändi oli todella mukava ja ihanan kärsivällinen, kun jätkät jakso tosissaan kattoo niitä meikäläisen biisejä, vaikka kaikki ei osanneet niitä sitä ennen soittaa (tai eivät olleet soittaneet ennen).

Jännitti ennen esiintymistä, mutta jännitys häipy lavalla. Menin pitämään hauskaa ja nauttimaan sieluni kyllyydestä. Ja olen tyytyväinen suoritukseeni :). Tottakai AINA on parannettavaa näin alussa, mutta olenkin tämän asian suhteen oikea pikku perfektionisti :D.

Biiseinä lähti se Anoukin "Nobody's Wife" ja Maija Vilkkumaan "Ei".

Oman bändini basistikin oli iloisesti yllättynyt, etten arkaillu lavalla niin paljon, mitä se epäili (ja mitä itsekin epäilin). "Osasin jopa ottaa muutaman askeleen" :D

Tuli eilen tutustuttua vaikka kehenkä ja torstaina olis pannuhuoneella kevyemmän musiikin jamit, tehtiin haaste yhen konsiksen opiskelijan (basistin) kanssa, että torstaihin mennessä opetellaan Stevie Wonderin "Higher Ground", haaste otettu vastaan!

Loistin eilen teoriatunneillakin ja pääsin paukuttelemaan henkseleitä kun osasin paremmin kuin 10-13-vuotiaat ;) :D - jihaa mikä suoritus (no on se minulle)! Tänään musiikin teorian 3/3 tunneille tarkastelemaan sointuanalyysejä. On kuulemma olennainen osa teoriakokeita.

Se basisti saattaa tulla konsiksen pääsykokeisiin siihen bändiin soittamaan, ihana olisi kun olis jotain "tuttuja" siellä. Mutta paljon varmempi olo mulla joka tapauksessa on. Ei saa ajatella liikaa vaan olla siellä asenteella "rakkaudesta musiikkiin".

...uudet kujeet. Ilokseni voin sanoa kuuluvani bändiin tästä lähtien :), treenailtiin eilen jotain neljä tuntia ja tehtiin yhestä minun biisistäkin alustava kappale. Käytiin läpi myös Anoukin biisi ja jätkät oli sitä mieltä, että otetaan se ainakin jossain määrin osaksi keikkaohjelmaa.

Ei oikein osaa kuvailla tunteitaan kaiken tämän jälkeen, sitä on vain niin helvetin onnellinen :).

Tänään laulutunti ja käydään sielläkin läpi huomista kappaletta, enää ei jännitä esiintyminen ihan niin paljon kun tietää, että sen kappaleen osaa vetää mikkiinkin.

Kävin eilen laulamassa henkassa karaokessakin samalla kun moikkasin rakasta avopuolisoa, sattui sitten niin, että appivanhemmat oli paikan päällä. Ne ei oo koskaan kuullu minun laulavan, ennenkuin vasta eilen (tietty) ja hyvä oli varsinkin anopin kommentit:"En olisi kyllä uskonut tätä mutta...sinähän osaat laulaa! Suhtauduin kyllä aluksi aika skeptisesti koko hommaan mutta..."
:D

Mutta hyvä näin, parempi, että luulivat etten osaa kuin se, että olisivat luulleet että osaan vaikka en osaisi. Olipas vaikeasti sanottu :D. Mutta anopilta kuulee ainakin valitettavan usein rehellisen mielipiteen ;). Silti hän on äärimmäisen ihana ihminen ja arvostan kyllä suuresti sitä piirettä, että uskaltaa sanoa rehellisesti mitä mieltä on.

Pakko sanoa, mutta unelmiaan on todellakin seurattava. Minullakin meni aivan liian pitkään pelätessä, että entäs jos siitä ei tulisikaan mitään, entäs jos en pääsekään häiritsevästä jännityksestä eroon...mikä oli sinällään typerää, koska jos ei yritä, ei mitään koskaan saavutakaan. Mutta toisaalta tiedän, etten olisi ehkä pystynyt tähän aikaisemmin, piti kasvaa ihmisenä ja eheytyä. Liian paljon oli haavoja auki aikoinaan. Liikaa ei saa ajatella, mikä on "järkevää ja mikä ei", joskus on seurattava tunnetta (tiettyjen realiteettien puitteessa).

Eli ajattelin nyt sitten rohkaistua ja vetää tiistain jameissa Anoukin "Nobody's Wife:n". Jännittää jo nyt...sunnuntaina vedetään treeneissä kyseinen biisi alkulämmittelyksi läpi. Hassua muuten, ainakin kaksi bändin jäsentä on entisiä pieksämäen diakkilaisia :D.

En tiedä, miten hengissä olen tiistain jälkeen, vai olenko saanut sydärin sitä ennen.

Se on jännä, vaikka itsekin tiedän jo, etten kuulosta yhtään hullummalta varsinkin nyt, kun on treenannut tosi kovasti. Miksi sitä laulamista silti jännittää niin paljon? En voi nolata itseäni muuten, kuin menemällä paniikkiin ja laulaa "villihevosia"-tyyliin, eikä sekään ole enää nykyisin niin todennäköistä kuin ennen :D.

Pitää vain nauttia siitä hetkestä, koska sitähän sitä haluaa oikeasti tehdä. Ja yleensä se jännitys unohtuu kun antautuu musiikin mukaan ja pääsee vauhtiin.