IRC-Galleria

Eli ajattelin nyt sitten rohkaistua ja vetää tiistain jameissa Anoukin "Nobody's Wife:n". Jännittää jo nyt...sunnuntaina vedetään treeneissä kyseinen biisi alkulämmittelyksi läpi. Hassua muuten, ainakin kaksi bändin jäsentä on entisiä pieksämäen diakkilaisia :D.

En tiedä, miten hengissä olen tiistain jälkeen, vai olenko saanut sydärin sitä ennen.

Se on jännä, vaikka itsekin tiedän jo, etten kuulosta yhtään hullummalta varsinkin nyt, kun on treenannut tosi kovasti. Miksi sitä laulamista silti jännittää niin paljon? En voi nolata itseäni muuten, kuin menemällä paniikkiin ja laulaa "villihevosia"-tyyliin, eikä sekään ole enää nykyisin niin todennäköistä kuin ennen :D.

Pitää vain nauttia siitä hetkestä, koska sitähän sitä haluaa oikeasti tehdä. Ja yleensä se jännitys unohtuu kun antautuu musiikin mukaan ja pääsee vauhtiin.