Kun yksinäisyys kasvaa sydämeen
Sen pois sieltä saa ainoastaan voima rakkauden
Kaipuu toisen ihmisen luo kasvaa
Tunne, joka uskon elämään antaa
En tiedä mistä sinut löytäisin
Kenties etsiessäni vain eksyisin
Lumettomiin talviin
ja sateettomiin kesiin
Voisit olla sateenkaareni
joka tulee esiin myrskyn jälkeen
Toisit valon pimeään sydämeeni
vielä kerran uudelleen
Kun tottuu olemaan yksin
Menettää kai hiljaa uskonsa ihmisiin
Tähän maailmaan
Tähän sekavaan aikaan
Silti toivoisin
Että vielä joskus voisin
Lähteä täältä kanssasi pois
Ja silloin mun hyvä olla ois
Kun yksinäisyys kasvaa sydämeen
Sen pois sieltä saa ainoastaan voima rakkauden
Kaipuu toisen ihmisen luo kasvaa
Tunne, joka uskon elämään antaa