IRC-Galleria

Kaikkihan meistä tietää menneisyyden haamut. Rajattomat ( jopa ruumiittomat ) naiset ja miehet, jotka tuijottavat suoraan selkääsi jostain pimeästä.
He ovat, jostain syystä, jääneet jälkeen sinun tahdistasi. Olette kasvaneet erillenne, tai sitten olette aina vihanneet toisianne. Tai sitten olette rakastaneet toisianne, mutta elämä on jostain syystä riistänyt toisen luotasi.
Mielesi lomissa he kurkkivat, sihisevät pirullisia kuiskauksia siitä, että miten kaikki olisi jos "näin ei olisi käynyt".

Minä vihaan noin 75% kaikista. Vihaan kylmyyttä, joka pureutuu luihini vaikka olisin kuinka topattu tahansa. Mutta vihaan myös niitä ihmisiä, jotka luulevat olevansa suoraan amerikkalaisesta kovisleffasta ja luulevat olevansa kuolemattomia. Loppujen lopuksi minä vihaan aika suurta osaa, aivan täsmälleen lähes kaikesta. Eniten vihaan juuri niitä ihmisiä, jotka ovat jääneet tahdistani, kadonneet selkäni taa. Ties mitä he siellä puuhaavat. Olisi vainoharhaista ajatella, että he syöksyvät sieltä joskus selkääsi.
Tunnen ( kuten kaikki muutkin ) monia kourallisia ihmisiä, jotka ovat jääneet taakse, kadonneet pois. Minun kohdallani ongelma on erittäin yksinkertainen.
Nämä ihmiset, jotka ovat kadonneet menneisyyteen, tuntuvat hyppivän takaisin kokoajan! Ja eivät he, keitä minä kaipaisin vaan he, joita minä en todellakaan kaipaa. ( Yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Hän lukee tätä aina ja varmasti vinkuisi tuosta lauseesta. )
Eivätkä nämä henkilöt ( joita minä siis en kaipaa, jos putositte kärryiltä ) tule läimäyttämään minua selkään, hymyilemään vilpittömästi ja kysymään, että mitä minulle kuuluu.
He tulevat laumoissa kuin sudet, vinkuen jostain nurkan takaa omia pilkkojansa, joita minä en yleensä edes ymmärrä - tai jos ymmärrän niin voisin ottaa jopa loukkauksena ( loukkauksiahan ne ovat mutta ), sillä niiden taso on huomattavan huono.

"Vieläkö leikit keppisotaa?" - Loistava esimerkki. Niin, voin myöntää että minä leikin keppisotaa - silloin kun olin neljännellä luokalla.
"Kävelet sillee ja heittelet käsiis niiku tota öö heittelisit öö virvelii niiku joo!" - Viitsinkö edes kommentoida tuota?
"Vitu homo tuu tänne huutelee!" - Muuten aivan loistava heitto, mutta kun minä yleensä tulen sinne huutelemaan ja asia ei jatku siitä mihinkään. Vaikka heitä olisi 26.
"Oot nii vitun kova jätkä vittu!" - Niin olenkin. Eli täysin hyödytön heitto, jälleen kerran!

Vittuilu on taidetta, päänaukominen on oma sinfoniansa, eivätkä nämä pienet kolttiaiset sitä osaa. Minä taas osaan - voin lyödä vetoa että tästä he tulevat puhumaan vihastuneina toisilleen, niiskuttelemaan ja voivottelemaan. Ja heitä vituttaa. Katsotaanko, ovatkohan he tarpeeksi älykkäitä tietääkseen, että nyt kannattaa pitää se lärvi ummessa? Sen näkee vasta päivien päästä. Odotan innolla.

Olen jo aikaa sitten tajunnut, että minä en taida löytää tuonkaltaisista ihmisistä koskaan seuraa - missä ainoa hauskanpito on juoruilu ja toisten kateellinen panettelu.
Toki kyseiset ihmiset alkavat pikkuhiljaa kasvaa siitä ulos, tosin vain neljä vuotta minun jälkeeni. Tuosta saankin mainion esimerkin;
"Vittu sä saat turpaas vitu hullu!!" <- Paljastui ~14 vuotiaaksi pojankolttiaiseksi ja hänen 15 vuotiaiksi kavereikseen.
Käsittämätöntä.

Niin. Puhuin susilaumoista, sillä kun he ovat yksin, on heidän huutelunsa hiljaista. Ei sillä, että he pelkäisivät minun käyvän käsiksi ( Tiedän että siitä seuraa pahoinpitelysyyte ja ikävät laskut, nimittäin. ), vaan siksi että he pelkäävät minun ajavan heidät pussiin ja saan nauraa heidän kustannuksellaan. Niinkuin olen jo muutaman kerran tehnyt, oikeastaan nauhoittanutkin kasetille heidän huutelujansa, joita olen sitten herkutellut muutaman muun kanssa.
Mutta viitsinkö minä käydä suden kimppuun, jolla on häntä koipien välissä, vaikka laumassa hän on alfauros? Tuskimpa. Siksi heidät voisi alentaa suoraan susista koiriksi.

Jos sudelta puuttuu lauma, niin se jatkaa kulkua yksin, kunnes pamahtaa uuteen laumaan.
Jos koiralta puuttuu lauma, se nääntyy nälkään tai pakenee. Harvemmin ne selviävät yksin.

Vituttaako, koirat, kun susi ulisee vinkumisenne ylitse?