Jälkeen synkän talven, karun ja kylmän.
Värisi muuttuu silmissäni täysin.
Päällekkäin asetetut muistot eivät romahda vaikka muutaman ottaisin välistä pois.
Kaikki rajoittautuvat vain mieleni tuolla puolen.
Tahdon maalata tämän keskeneräisen maalauksen jossa esiintyy nämä kaksi henkilöä.
Tahdon maalata sen valkoiseksi muistoillani.
Jos kyyneleet valuvat maahan, eivät ne kasva kukiksi, eikä yksikään veren pisara voi auttaa kyyneliä kasvamaan ja vaikka vesi sataisi päälle tämän maan, ei yksikään voi sadetta unohtaa.
Laitan kynttilän ikkunan laudalle, käännän ristini väärinpäin.
Otan tiukan otteen neuloista ja hukutan itseni niiden pistelyyn.
Oksennan nyt vain verta mutta se on valkoista aivan kuin muistot jotka asetin päällekkäin.