IRC-Galleria

Yökyöpeli

Yökyöpeli

Suuri taikuri

UnipäiväkirjaPerjantai 08.09.2006 01:33

Rakas päiväkirja.

Sain loistavan idean ruveta pitämään unipäiväkirjaa. Idea syntyi siitä, kun olin nähnyt tavallisen, tylsän ja harmaan unen, joka ei varmasti kiinnostaisi ketään. Koko päiväkirjani on tavallinen, tylsä ja harmaa, eikä varmasti kiinnosta ketään. Nämä kaksi elementtiä sopivat mainiosti yhteen joten tästä lähtien kaikki päiväkirjani lukijat ja lukemattomat saatte tietää unistani ja unelmistani.

Näin tässä viime yönä unta, että olin matkalla saarelle. Tyynen meren saarelle, jossa oli kirkkaan turkoosi merivesi ja valkohiekkaiset rannat. Tunsin suolaveden pärskeet kasvoillani laivan lähestyessä rantaa.

Tunsin käden olkapäälläni. Laivan kapteeni tuli sanomaan minulle, että paapuurissa on kuolleita mereneläviä pilvin pimein. Toden totta. Yksi laguuni oli täynnä pinnassa kelluvia mustekalojen, tursaiden ja kalojen mädän valkeita raatoja, jotka haisivat laivalle asti.

Laiva saapui maihin, mutta satamaa ei ollut. Hyppäsin reunan yli veteen ja kävelin rantaan väistellen laguunista ajautuneita mereneläviä. Yhtäkkiä näköni pimeni. Naamaani oli tarrautunut jokin limainen. Kaaduin hiekalle ja yritin kauhuissani repiä tuota hirviötä kasvoistani.

Kamppailin aikani, kunnes happi alkoi loppua. Olin tukehtua ja silmissä alkoi näkyä tähtiä. Yhtäkkiä ääni kuului päässäni "haluaisin olla kaverisi". Olio oli päästänyt irti ja katsoin että vieressäni istui pieni, sievä violetti mustekala. "Anteeksi jos halaukseni oli liian luja, mutta minä olen vain pieni mustekala ja minä haluaisin olla kaverisi."

Onneksi olin tottunut pieniin, sieviin ja violetteihin mustekaloihin, jotka osaavat puhua. Muuten tilanne olisi voinut vaikuttaa oudolta. Onneksi olin myös lukiossa ottanut mustekalankielen peruskurssin ja osasin kommunikoida mustekalan kanssa oikein mainiosti.

Mustekala, jonka nimeksi osoittautui Plopi kertoi, että hänen kaikki sukulaisensa ja ystävänsä olivat kuolleet laguuniin. Siksi hän oli kovin seurankipeä, pieni, sievä ja violetti yksinäinen mustekala ja halusi olla ystäväni.

Plopi alkoi itkeä. Mietin samalla, itkevätkö mustekalat mustetta, mutta siihen ei ollut aikaa koska uusi ystäväni Plopi tarvitsi tukea. Silitin Plopin limaista violettiä päätä ja kerroin että haluaisin suuresti olla Plopin ystävä, eivätkä kaikki Plopin sukulaiset välttämättä ole kuolleet. Plopi riemastui ja hyppäsi olkapäälleni ja kävelimme saaren ympäri seikkaillen ja etsien Plopin ystäviä.

Etsintä osoittautui turhaksi, joten Plopille tuli taas paha mieli. Minä sitten keksin mikä lohduttaisi Plopia varmasti. Tiesin Barcelonassa oikein mainion olut ravintolan. Valitettavati Barcelonaan oli kovin pitkä matka keskeltä Tyyntämerta, enkä ole ikinä käynyt Barcelonassa.

Plopi keksi tähän ratkaisun. Hän ojensi lonkeronsa minulla ja sanoi "ota kiinni!". Tarrasin Plopin lonkeroista kiinni ja me lensimme pois saarelta. Saari pieneni ja loittoni ja lensimme Barcelonaan. Onneksi olin älykäs ja sanoin Plopille, että barcelonalaiset ehkä haluaisivat lentävän mustekalan eläintarhaan jos näkisivät sellaisen. Suomessa meillä niitä riittää pilvin pimein, mutta barcelonassa lentävät mustekalat ovat epätavallisempia.

Plopi laskeutui barcelonalaisen rautatieaseman viereen, istuutui olkapäälleni ja matkasimme junalla barcelonalaiseen olutravintolaan, jossa joimme Plopin kanssa olutta kaksin käsin... tai on... Plopi kahdeksin lonkeroin.

Loppu hyvin, olutta jäljellä.

-minä

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.