IRC-Galleria

Sulasointuja säätelin sulassa sovussa, pistelin päästelin pienellä polulla, vastaan väittelin varmana vääryydestä, tosin tietoinen täysin toisten tärkeydestä, mutta miimikot muita mielenköyhyydessä matkii, riimeillä ritarillisten runonsa ratkii, onneks on omia onnensa onkijoita, antamassa ain arpansa anteliaimmin.

Oh yesterday, I miss You so much, I miss Your smile and I miss Your touch. Remember how We walk together, You by my side, forever and ever. Now it's me who walks alone, and beside me there's no one. And laughter and joy changes to tears and sorrow, now when you're gone there is no tomorrow. And I don't have enough strength to last when you're away, the only question I come up, is do I see a beautiful day? Where all the troubles fade away and You are again by my side, now this very moment, I can only try to stop this hell of a ride.

Aloita itsesi tutkiminen, lopeta viinan litkiminen ja opettele jälleen itkemään, sillä itkemättä ei jaksa sitkeinkään.

Päästä irti viinasta, vuosia kestäneestä piinasta, ja nauti jälleen elämästä, selvinpäin, pelkäämättä. Ja pyydä anteeksi tehdyt ja teot tekemättömät, hulluudet, syrjähypyt päättömät. Elä niin kuin viimeistä päivää, mutta ilman viinaa, ja sen aiheuttamaa piinaa.

Mikä on, kun ei voimia löydy, että itsensä ehjäks sais. Selkä suoraks notkon sijaan, selvinpäin fiksusti hetken päästä, jälleen mua rakastaa alettais. Tuntuu vain että yksin ei jaksa, korsiaan kekoon paritta kantaa, kun olis Toinen, kuka kertos ja välittäs,se sekoilun lopettamiseen hyvän syyn antaa. Yksin oot kuin juureton puu, ei oikein ole otetta mistään. Ihanat silmät ja naurava suu, ajatukset tärkeysjärjestykseen pistää. Mutta silti polku sekavuudesta selvyyteen on kuljettava yksin. Kunhan olen matkan loppuun kulkenut, viinan pois mielestäni sulkenut, vastaa Seireenit kutsuviin katseisiini ihmetyksin.

Kadulla minua vastaan tuli, alkoholismista kärsivä yksinäinen Puli. Hetken aikaa katsoin, sydämeni suli, silmät kostui, sisälläni alkoi palaa tuli: Noin viisikymppinen mies, about, kenties. Homssuiset vaatteet, parta ajamatta, viinankatkuiset aatteet, pullo hakematta. Apteekkiin menos, pahal mielel, kova jano taas, vesi kielel. Ei kauan empinyt, ties mitä hakee, ei katellu kalliita, skumppaa tai sakee. Kahvilikööri, ja iso eurokossu,kaverilta jäi varmaan ostamatta possu. Joulu yksin, pullo ja mies, ei ollu omaisia kenties. Maksoi pullon, kiitti ja lähti, oli niin surkee et myyjäkin säikähti. Tuttua touhua, taas joulu yksin, tätä miestä ei jouluna yllätettäisi naurunhelähdyksin. Ymmärrämmekö miten vaarallista ainetta juomme, ennen kuin se vie kaiken, senkö Toisillemme suomme? Yksin viinankatkeraan loppuun asti, tarina on keksitty, mut oikeesti paha rasti.

Työtä pitäs tehdä, mut ei oo koulutusta, ja kun ei oo koulutusta, kukaan ei oo kiinnostunu susta. Työkkäris ravata et alkas päivärahat juoksee, en mä pelkää töitä mut ei ne tule mun luokse. Kurssia tarjotaan kurssin perään, valintapisteistä kaikki mä kerään, kurssin mä rimaa hipoen läpäsen, tuntuu niin turhalta, itteni mä häpäsen. Kurssi nyt loppu, työkkäris arvotaan, no mitä ne tekee, uutta sieltä tarjotaan. Entä jos lähtisit, entä jos EN? Työkkärin kanssa menetän viimeisen järjenhivenen. Mikä sit eteen, bisse alkaa maistuu, työkkärin alkuinfos otsalohko paistuu. Mites olis toi oppisopimus, no kun ei riitä varotus, hei nyt työkkäri tää on viimeinen varoitus! Voi kun voisi ihan oikeeta työtä koittaa, mut ku sulla ei oo ammattii sä et voi mitenkään voittaa. Minkäs teet ku et viihdy penkeillä koulun, voi vittu, mitenkähän sitä selvii tänkin joulun? Ennen sitä mentiin töihin ja tehtiin, nykyään tarviit koulutuksen että saat luvan tutustua alan lehtiin. Ennen oli ennen, nyt on nyt, en tiiä Teistä mut mä oon tähän touhuun aika, aika kypsynyt.

Luomisen tuska, on kuin ruusupuska. Piikkejä se on puolillaan, runoniekka tipahtaa tuoliltaan. Muusaa kaipais tämä ukko, on runosuoneen tullut tukko. Millä suonet saisi kukkimaan jälleen, harvoin ovat tukkiutuneet tälleen. Auttaisiko Neito joka pauloihinsa houkuttelisi, kenties Äiti, kenties Isi? Jostain pitäisi pian apua saada, muuten turhaan yötä myöten raadan. Mut kuinka ollakaan, Huomasitko, värssyä vahingossa valmistui isokin pitko! Joten no panic, ei syytä huoleen, jos ei heti jousi jännity inspiraation nuoleen, huomaamattas Ootkin osunut runosuoneen!

Joskus toivon olevani Pieni Mato, just sellanen mikä lapsena kaivettiin maasta ja kato Äiti kato! Ei huolta huomisesta vaikka olis vainaa, vaikka mistäpä sen tietää mikä Pikku Madon päätä painaa. No eipähän ainakaan olis niskat kipeet, sen kun möngerrät ja joka suuntaan lipeet. Vaan mistäpä tiiät kun ei oo Pienellä suuta millä valittaa, ei huulia, leukoja, hampaita millä kalittaa. No eipähän haittaisi ainakaan pieni sade, vaik siitä en kyllä oo Madolle kade, et kosteassa mullassa mudassa viihtyy, ja nauttii vaan, kun sateenropina kiihtyy. Vaan mistäpä tiiät et Mato siitä tykkää, pakon eessä kosteudella kuolemaa lykkää, eihän se pakolla nauti olostaan, kun joutuu sateeseen ryömimään kolostaan. Voi kun tietäisi kaiken mitä liikkuu Matosen päässä, vai liikkuuko mitään, onko järki jäässä? Mistäpä tiedät miettiikö Mato niitä ja näitä, vai onko ne lierot ihan pipopäitä?

Petri Nygård antaa mulle mahollisuuden olla joku muu. Se on niin vitun paska ni musta tuntuu et oon kova luu. No juu, juu, dissaa semmosii jotka ei pysty sanoo takas, vitun yliravittu, rasvanen äidin oma rakas. Ei oo omaa juttuu ni haukkuu muita, jenkeis se olis jo delannu mut Suomes ei oo hirttopuita. Väkisin väännettyä paskaa ja se viel myy, mitä muuta täs voi ku sanoo byhyy, byhyy. No ei Petri oikeesti mä arvostan sun juttuu, moni ei voi kehua tienaavansa heittämäl huttuu. Pitäähän Suomes olla joka lajis vähintään yks nykänen, no nyt mäkin dissasin muita, mut anteeks mäkään pyydä en.