tarvii toisen kättä, lohtuu, lämpöö sydämen
antaa matkaan avunhuudon ehkä viimeisen
ei sanoma vain tärkeä niin sinne asti kanna
ei näy, tule, haavoille hoitoa anna
kahleissa kiinni, huuto ei tuo pelastusta
vaikeroiden kyyneleissä mieli pikimusta
mut kuin harha aavikolla antaa lisää voimia
kangastukseen jatkaa, vaik ei jaxais toimia
toisen kuin säteet auringon niin sokaisseet
lämpö kuumottaa ja polttaa, eteenpäin vaan meet
mutta totuuteen loppuu, vaikka jaxaa pitkään
yöhön verhoutuu, ei enää auta keinot mitkään
liikaa painollaan kun kantaa, alle sen myös jää
lailla tähdenlennon ei oo mikään kestävää...