tuike tähtösenä ainoo, hän elämäsi valo
roihuaa kauas niin syvä tunteen palo
katse häneen kerran, kivun, poltteen saa rintaan
sieluusi koskee, hänen ei pintaan
niin ihminen yksin, päiväsi ankeat
uudelleen harhaunelmiisi lankeat
poskillasi vana kaipuun, rakkauden luomaa
mietteitäs kuule ei, ikävääsi huomaa
kuihdut kuin kukkanen syliin syksyiseen
rikkoutuu haaveet kuin pinta veen
viimeisen toiveen ilta pois vei
toiset saavat tilaisuuden, toiset taas ei...
reilu meininki...