TOISENLAINEN KESÄ
On aika, väistyy talvi, luonto vihreytensä saa
taas ympärilläin eloon kukoistaa
puissa lehdet, kukat maassa väriin puhkeaa
taas tuntee valon, lämmön tämä maa
linnut laulaa, muiden ilon kuulla, nähdä saan
enää nauti en mä ollenkaan
sisään sade harmaana ja ukkonen pauhaa
ei häntä, ei myöskään rauhaa
hänestä haikeus tää
hänestä haikeus jää
en elä ollenkaan elämää
hänestä haikeus tää
hänestä haikeus jää
ei eloon yhtään saa kipinää
ennen oli toisin, häneen painautua sain
yhtä oltiin, silloin elin toiveitain
tuoksu tuon ajan, kaunis kesä rakkauden
mistä unelmoin, sain kaiken sen
veden välke, tulen loimu, huviin pääse en
yksin haaveilen ja tunteilen
mikään auta ei nyt, kukaan toinen ei oo hän
synkkää kesää mustaan suruun väritän
hänestä haikeus tää
hänestä haikeus jää
en elä ollenkaan elämää
hänestä haikeus tää
hänestä haikeus jää
ei eloon yhtään saa kipinää
auringon laskuun ilman sua
auringon nousuu ilman mua
hänestä haikeus tää
hänestä haikeus jää
en elä ollenkaan elämää
hänestä haikeus tää
hänestä haikeus jää
ei eloon yhtään saa kipinää