IRC-Galleria

paloja vanhasta uusien kera ja sen tulos


yksi yksin




jäin yksin kanssa tunteen tämän kulkemaan
siinä piti olla kaksi
näin yksin muistoon enää meidät liittää saan
teit maailman mustaksi

jäin yksin ikävöimään, kiinni rakkauteen
kannan sitä vuotaen
näin yksin jälleen muistoihin meidän meen
tuntuu, selviä mä en

otin valokuvasi sun sydämestä pois
ei mikään meitä takaisin kai tänne enää tois
niin haikealta tuntuu, tyhjältä näyttää
ainoana muistot meistä mieleni mun täyttää
olet poissa, on kännys hiiren hiljaista
pois mennyt iloisuus, ei valo huoneis paista
en koskaan kokenut ollut ennen samanlaista
kun annoit, siksi on kaikki enää vajavaista
ei enää yhtä sanan sanaa kuulu kultaista
en enää kauniin punertavan ruusun tuoksuu haista
tarinamme piti olla loppuun satumaista
ei tehdä näistä palasista enää kokonaista
on turha uskotella itsellensä, teeskennellä
sun jännite on poistunut ja aika mennyt hellä
ei merkkiäkään missään siitä välittämisestä
ei perhosia, kuumaa oloo, riemuu sydämestä

jäin yksin kanssa tunteen tämän kulkemaan
siinä piti olla kaksi
näin yksin muistoon enää meidät liittää saan
teit maailman mustaksi

jäin yksin ikävöimään, kiinni rakkauteen
kannan sitä vuotaen
näin yksin jälleen muistoihin meidän meen
tuntuu, selviä mä en

kuin muutkin, haluun nukkua mut en unta saa
niin monetta yötä jaksaa muistos valvottaa
sade ropisee kovaa ja kohisee, huokaan
ei helpota puheet, viina tähän lääkkeet nuokaan
valo keinotekoinen ei vain ulos auta
mä ilman sua ruostun nyt paikoilleen kuin rauta
kello taas käy kohti aamuu lohdutonta
edes turhaa lisää, takanani tuntii monta
pitkin päivää, iltaan, kun yö saapuu jälleen
vielä piirtää haaveita sydän löytämälleen
en pysty piilottaamaan, se taistella jaksaa
niin paljon tunteet aidot vaan maksaa
kun tarvii niin tarvii, haluu niin haluu
kuin pisarat ikkunal kasvoillain valuu
johon kuhun vain kuin huumeeseen jää kii
en oo kova, osaa olla sydän sekä pää kii

jäin yksin kanssa tunteen tämän kulkemaan
siinä piti olla kaksi
näin yksin muistoon enää meidät liittää saan
teit maailman mustaksi

jäin yksin ikävöimään, kiinni rakkauteen
kannan sitä vuotaen
näin yksin jälleen muistoihin meidän meen
tuntuu, selviä mä en

jäin yksin kanssa tunteen tämän kulkemaan
siinä piti olla kaksi
näin yksin muistoon enää meidät liittää saan
teit maailman mustaksi

jäin yksin ikävöimään, kiinni rakkauteen
kannan sitä vuotaen
näin yksin jälleen muistoihin meidän meen
tuntuu, selviä mä en