palelen, niin kylmää, sisään, syvään jäätää
en jaksa enää itsee nostaa, suruu häätää
lamaannun ja kiinni mä lukkoon suljeudun
paikka sama jota koskee edelleen on mun
jälleen pettyneenä peittää kasvojani saan
liikaa toivoo uskalsin, ei aamu noussutkaan...