viho viimeisen kerran ovesta mun kuljet
viimeiseen sinettiin toivoni suljet
kärsin ja vapisen lailla haavan lehden
kuolemaa kuin sinun lähtöä tehden
kasassa en pysy, ei miestä, koitan kyllä
sanoillasi vaikutus kuin viiltelyllä
viimeinen halaus, hetki elämässä
irti en tahdo, se ikuisuus on tässä
viimeinen katse viel silmiin rakkauden
suurimman tunteen, sinä toit vain sen
käännyt, oven kiinni painat, oot poissa
lattialle rojahdan tunteen pauloissa
nyt se on ohi, vaik ei uskoa vois
ei pahempaa tunnetta enää mikään tois
jätit minut jälkeesi kyynelehtimään
miljoona murskana, ilman sua jään