kai hiljaisuus kertoo kieltänsä omaa
oot enää herkkää, haavettain somaa
ikävänä silmissä, rinnassain kipu
kaipuuna, joka ei matkastain tipu
kauniin laulun halusin vain meistä
en suruu unelmista rikki revenneistä
uskon, maailmamme mennyt paremmaksi
jos oisi oltu yhdessä me kaksi
korjasit sydämeni, sitten rikoit sen
silti ootan sua syliin, niin haikailen
uppouduin syvään, heikkoon hankeen
rämmin ja kärsin ja uudelleen lankeen
kauniita silmiäs katseellain hain
ne kohdanneet eivät, kylmyyttä sain
teit haavan syvän minuun ilman terää
vuodan ja tiedän, en lämpöön herää
katse tai miete sinuun yksi ainoa
irti en pääse, en kestä sen painoa
niin helppo särkyä tunteilla aidoilla
oot herkän musiikin kaikilla raidoilla
tulisitpa lopettaa tän tyhjän luomisen
vaikka et saisi, oot henkäys huomisen
sydämeni valittu, ei voi unohtaa
vaikka en koskaan sua enää saa