paljon on mitä tänne en laita. katselin tuossa tekeleitä vanhojakin, siis VANHOJA ajatuksia kansion uumenista ja ajattelin puottaa pari taas jos kiinnostaapipi.
mitähän uskaltasin heittää vuodeksi hmmmm..ehkä joku 1998 ?
tuttua mutta eipä se suru ja pahaolo kovin muuksi muutu
Annanko periksi?
kai ainiaaks kaipuu sydämeeni jää
sun lähtösi vieläkin itkettää
vaikea kulkea päivästä toiseen
uskoa elämään aurinkoiseen
on olo haikee, niin kylmä olla
antaisko periksi vain sovinnolla?
turhamaista
en voinut mitään kun sä mut hurmasit
enkä sillekään, pienen rakkauden surmasit
yritän elää, tuskaa suodattaa
vaikeaa on, vain voin vuodattaa
en tahdo, voi vain asioita myöntää
kurjuus syvemmälle synkkyyteen työntää
kun ovi tuskan maille aukeaa
usko elämään nopeasti raukeaa
niin paljon tulla mä sydämees koitin
petyin enää, kärsin, itseä moitin
ei enää silmiini lämmin valo paista
kaikki menetetty on, niin turhamaista