maahan laittaa, satuttaa ja kaivaa tää
missä olit kanssain, tuntuu kokoajan kipeempää
jätit jälkesi minuun sekä paikkoihin näihin
kylmä, pelottaa ja räpiköin kuin pudonnut ois jäihin
äsken tässä lähel mua, koskettamaan pystyin sua
nyt kaukana kuin ilo, pelkkää perään haikailua
todellista unelmaa vain hetkittäistä
sitten todellisuus lyö eikä mikään sitä väistä
herään siihen hiljaiseen, suruu silmistä näistä
auta meitä, miestä mäessä näin sykkyräistä
ethän ollut vain hetken onni, laina?
vai haaveissako vain meidät tehty nyt ja aina?
hautaudun harmiin, suuri suru, väkevä
kumpa voisin olla tulevaisuuteen näkevä
niin kaukainen, kaukainen, kaunis sana, lempi
olen yksinäisyyttäkin yksinäisempi