syksy kulkee, kesän elo on ruskaan antautunut
lämpö kaikonnut ja kylmyys sisään kantautunut
sataa, tuulee, lehdet kodeistansa varisee
mieli musta yön lailla, voimat karisee
yksin maata tallaan, tekee talvi tuloaan
kuin tuska peittää, jäädyttää alleen tämän maan
taivun kuin oksa tuulen kovaan syleilyyn
annoit ollessasi mulle hymyyn syvän syyn
se kaikki lämpö jäänyt taakse on niin kuin kesä
niin yksinäinen, kolkko, koditon on mun pesä
sä toit lämmön, valon, kaiken mitä tarvitsee
ilman näitä onnellista elo ei vain tee
vähässä on lohtu tilaan riekaleiseen, rämään
kyynelvirtaa ei pysty millään pidättämään
vain tunne, muistot päivien taakse jääneiden
yöhön karuun toivon että herää enää en