yksi kuvakin voi padon räjäyttää huomaan
esille sen kaiken silmänräpäyksessä tuomaan
pakenin piilotin koitin eteenpäin
en kauaksi mä päässyt kun totuuden taas näin
tilanteita on jossa vahvinkin myöntyy
hillitä ei voi kun kaikki läpi työntyy
sisältä syö hulluksi tekee särkyvän
jos mahdollistakaan enää kauniimpi on hän
hymyn jälkeen surua ja kaipauksen tuskaa
näitä lähtöviivalla sydän kipee kuskaa
en rajaa ylitä mä niin kovaa vannoin
ei sanan sijaa enää liikaa levitä sen annoin
orja oon vapauden tää multa riistää
rakkauteen turmeltunut oon ei voi kiistää
turhaa saa kärsiä pitkin päivää yötä
riivaa perkele nauraen amorin työtä