IRC-Galleria

DIAMOND_Näin vain on


tuntuu et on taas sisältäni purettava
tätä pahaa oloo tähän, joka niin surettava
mietin, etten enää koskaan avaudu mä susta
mutta pyörität niin elämää, ei oo unohdusta
lisää susta aina löytyy, mistä ammentaa tätä
ei tuonlainen sielu niin vain hiljaseksi jätä
päässäin valaiseva hymys ja äänesi soma
meidän hetket, enää vain täällä yksin surun oma
täällä olotila on kuin maassa ammutulla
tiedän että ei mee yöunet, eikä tunnu sulla
mulle oot nuottiavain, sähkövirta valoon mun
pitäis pärjätä vain ilman ja näin vain onnistun
heräsin yöllä omaan unen tuskaan susta jälleen
ei riitä itku valveilla, on asiat vaan tälleen
ei mun tarvi näissä kierrellä, voin puhuu niin kuin on
totuus on tämä mustanpuhuva ja lohduton

(huokaus)

tää on kaipuulle syvään, kyynelille ja sulle
tää on vaikeaa aikaa, lohdutonta niin mulle

tää on kaipuulle syvään, kyynelille ja sulle
tää on vaikeaa aikaa, lohdutonta niin mulle
näin vain on

veit jotain mulle kuuluvaa, palauttanut et
on repeatilla soineet hemppisbiisit kymmenet
niiden sävelissä, sanoissa samaistua voi
särkynyt ihminen ihan turhaa unelmoi
vaik et kärsimystäin tuu pois karkoittamaan
lohtuu pienen pientä meidän tarinastamme saan
en tyytyväinen mutta silti kiitollinen oon
sain elää unelmaani, siivittäkin lentoon
vaik ei kestänyt se kyyneleen vierintää pidempään
sait pilvet pois hetkeksi, kirkkaaksi niin sään
hetken kulki kaupungin kaunein mun vierelläin
miltä tuntuu olla onnellinen taas, silloin näin
toit sitä elämääni mitä helpolla ei saa
sitä mitä pieni ihminen täällä hamuaa
ei sunlaistas löydy joka junaan, eikä asemalle
sori, oisin toisin nyt kun tiedän, olin riman alle

(huokaus)

tää on kaipuulle syvään, kyynelille ja sulle
tää on vaikeaa aikaa, lohdutonta niin mulle

tää on kaipuulle syvään, kyynelille ja sulle
tää on vaikeaa aikaa, lohdutonta niin mulle
näin vain on

sai ne asiat vain suhteemme laukeamaan
taas saa kyynelkanavat aukeamaan
mua rinnasta ottaa, kurkkua kuristaa
pakko ääntää, kädet nyrkkiin tuskissa puristaa
masentavaa olla susta näin riippuvainen
sä vaikutat vaan kaikkeen, sä oot ainoo nainen
se on vain tätä omistaa ja tuntee ruma sana
kun toinen tekee kuolemaa ja toinen kaukana
kai tämäkin kipu sitten joskus hellittää
vaikee uskoo siihen nyt kun aika kylmä on kuin jää
jäi myrskypilvet varjostamaan mun elon ylle
sen hyväksyn ja suren, ei nyt tilaa hymyilylle
tähän toivomuslamppu, kumpa löytäisin sen
ois helppo toivoo heti, yhtään miettisi en
ei rahaa, ei mainetta vaan sut vielä tähän
ei näin vaan elo mene, kumpa helpottas jo vähän

(huokaus)

tää on kaipuulle syvään, kyynelille ja sulle
tää on vaikeaa aikaa, lohdutonta niin mulle

tää on kaipuulle syvään, kyynelille ja sulle
tää on vaikeaa aikaa, lohdutonta niin mulle
näin vain on


Tuomas Föhr 19.8.2013