miten kestääkin kaiken tämän riepottelun
mustaamisen, kylmyyden, kolhut, valheet, tuskan mun
lukemattomat kyyneleet vuodatetut
turhan ikävän ja haaveet jotka kuvastaa vaan sut
yksin olon, riidat, raskaan painon pettymysten
pitelet sitä, täytät sen, voi mitään sille en
niin haavoilla ja arvilla ja silti hengittää
kaiken jälkeen elossa ja vielä sinuun yhä jää...