Niin on taas metsä hiljainen kun sä lähdit riehui tuuli puissa sen
Se rikkoi piharuukun ja sydämen jonka sä piirsit nauraen
Niin on taas taivas sininen kun sä lähdit peitti harmaat pilvet sen
Rankkasade polki pihan kukkaset mä en tiennyt piditkö sä niistä vai et
Mä en mä en mä en hei
Mä en enää itke
Vaikka silmäni kosteet on
Sade kastelee mun kasvot tää sateenvarjo on kelvoton
Mul on kaikki kohdallaan jotain pientä kaipaan vaan