IRC-Galleria

Aamu: Mä katon huoneen ovee, kello on jo seiska, mä en haluu lähtee skoleen,
mutsi huutaa, se pakottaa mut ylös pöytään, en taaskaan haluu syödä yhtään mitään

Päivä: Mä yritän pysyy piilossa, joudun viettää välitunnin taas kirjastossa,
joku varmaan miettii, mitä mä pelkään, mut tuu itte ottaa aina samalt jengilt selkään,
ne ei tiedä kuka mä oon, ei ne siit piittaa, hiljainen on helppo niittaa,
vitun kiva opetella matematiikkaa, samalla ku välitunnit tuhoo mun fysiikkaa.

Tavalla tai toisella mä pääsen tästä tilanteesta ylitsepääsemättömästä,
mul on helvetisti vihaa varastossa, tuntuu, että paine kasvaa takaraivossa,
kuka ottaa vastuun jos mun pää hajoo, mun faijaa ei kiinnosta ja mutsii ei oo,
kaikki on lopussa, mä en kestä tätä enää, tää tulee loppuun, en pysty perääntymään.

Viilee sä oot viilee, et haluu olla lapsi
Viilee sä oot viilee, mutta sisältä lämpöinen

Todellisuus iski naamaan kuin tiiliseinä
Se näky mulla ystävyyssuhteina päättyneinä

Must tuli hiljainen, sisäänpäin kääntynyt
Ahdisti pitkään, mut nut se on päättynyt

Tajusin viimein, et tää juttuei oo musta kii
Vaikka vanhemmat asuu erossa, ne ei oo väliinpitämättömii

Mutsi haukkuu faijaa edesvastuuttomaks
Se ei auta oloo, mä oon sen esikoislapsi

Ois asiaa tehdä perheen kanssa jotai kivaa
Mut mutsi ei anna enää faijalle tilaa

Mä olin tottunut elämään, meil ei ollut väkivaltaa
Mut uus tilanne tuntu aika pelottavalta

Oisin toivonut et ne ois kelannut vähän
Et mä muistan niiden riidat läpi elämän