IRC-Galleria

Tällä hetkellä fiilikset on niin vitun sekasin kun vaan voi olla. Välillä on niin onnellinen ja sit on taas niin masentunut. Mä en ees jaksa yrittää luoda ystävyys-suhteita. Mulla on nää ihmiset ketä on, ne riittää mulle. En koe mitään tarvetta olla ystävällinen tai kohtelias ihmisille, joista en välitä. Olen nimittäin aivan varma, etteivät hekään pidä minusta. Joku ajattelee, että vedän showta. Oon ujo paskiainen, jonka pitää esittää isoa ja kovaa. Mut ei, ei se oo niin. Ei mun tarvi esittää yhtään mitään, mitä mä en olis. Mä oon tällänen, jos ei kelpaa, niin heido, mun seurassa ei kenenkään oo pakko, eikä pidäkkään olla, jos ei huvita. Mä tunnen jotain ihmisii kohtaan vihaa. Miks vitus jotkut on kilttejä kaikille? Kohtaat vanhan kiusaajas kadulla, hymyilet varmaan sille ja sanot " Pitkästä aikaa? " . Ei, jumalauta, ei se mene niin! Jos joku on sua satuttanut, niin älä yritäkkään kertoa sille, et oot pahoillas olemassa olostas! Sen pitäs olla pahoillaan! Ei sun. Ei sun tartte olla kiva ihmiselle, joka on tehnyt sun elämästäs helvetin. Ja mä tiedän mistä mä puhun. Tänäänki katoit mua välkällä, hymyillen. Mut mä en ees vilkassu suhun. Painu helvettiin. Sun takia mä näin joskus Helvetin ja sen suuret liekit, jotka ympäröi. Joskus ihminen tuntee joutuneensa suoranaiseen palavaan helvettiin. Ei pakotietä, masennus jyrää päälle. Et pääse oikealle, et vasemmalle. Et eteen etkä taakse. Kello ja aika tuntuvat pysähtyvän ja pakotietä ei todellakaan ole. Ihmiset kääntyvät sinua vastaan, syytöksineen ja ilkein sanoineen. Tätä on helvetti. Sen minä olen nähnyt. Joskus tekis niin mieli vaan hypätä ikuisuuteen. Tiputtaa kaikki huolet hartioilta ja vaan mennä, ilman suuntaa. Mut mä en voi. En niin kauan, kun joku täällä välittää musta. Mä en välitä ihmisistä, jotka ei välitä musta. Paitsi siitä yhdestä, joka ei edes tiedä. Se ei tiedä, saavansa mut ihan sekasin. Omalla omituisella tavallani mä haluaisin olla sen kanssa yhteyksissä. Musta tuntuu välillä, että elämä haluu vaan rikkoo ihmistä.


Mä oon pitkään hymyillyt vaan ja ollut, että kaikkihan tässä on hyvin. Nyt mä en enään jaksa. Mä alan vihdoin elää ja te tuutte näkemään, kuka mä oikeesti oon. Te ette kukaan koskaan oo tavannu sitä ihmistä. Iloinen, innokas ja positiivinen, nauravainen, oletko nähnyt sellaisen ? Se en ollut minä. Se oli joku, joka minusta pakosti muodostui teidän paheksuvien katseiden edessänne. Hiljainen, itsenäinen, yksin ja ei mitään ilmein kulkeva tyttö, oletko nähnyt sellaisen? Onnittelut, vai pitäisikö sanoa, että antakaa anteeksi. Se tyttö olen minä. Oikea minä. Ei mikään tekopyhä esittävä paska. Tää oon mä. Sori, jos tuotan jollekkin pettymyksen, en kyllä usko sitä. Anteeks ku oon näin helvetin ruma ja sori, jos en miellytä kaikkia. Sori jos mun kiharat ei suoristu ja silmiä ei saa ruskeiks. Sori kaikesta. Mut ei, en mä pyydä anteeks. Ei mun tarvi pyytää.

Keltään.