IRC-Galleria

Minä tiedän kyllä surullisen totuuden,
et minua lainkaan rakasta, vihaat vaan.
Silti sinusta en silmiäni irti saa,
katselen vaan hymyäsi, joka jollekkin toiselle on.
Jokaikinen päivä katson jälkeesi,
kun lähdet kävelemään pois päin koulusta.
Haluan juosta sinut kiinni ja suudella,
mutta tiedän, että minä joutuisin pettymään.

Olet minulle vain kaukainen unelma, haavekuva,
me emme koskaan tule olemaan me.
Olemme niin erilaisia, mutta silti tunnen olevani,
kanssasi toisaalta niin samanlainen.
Hiuksesi sojottavat niin ihanasti joka suuntaan,
silmäsi tuntuvat tuikkivan ilkikurisesti kaikille.

Yleensä minulla on tapana tehdä unelmista totta,
tulen aina iloiseksi, kun ajattelen sinua.
Mutta ilmeeni synkistyy myös nopeasti, melkein heti,
kun muistan sen, ettet koskaan tule olemaan minun.
En koskaan saa istua turvassa sinun kainalossasi,
hapuilla huuliasi ja halata kunnolla.

Minun tekisi niin kovasti mieli kertoa heti tunteistani,
mutta tiedän, että vaan nauraisit minulle päin naamaa.
Kertoisit heti kaikille kavereillesi ja te kaikki,
te kaikki nauraisitte sitten yhdessä minulle.
Tiedätkö miltä tuntui, kun kaaduin ja satutin itseni,
samalla kun sinä nauroit vahingoniloisesti?

En tule koskaan heräämään tästä haaveestani,
uneksin vaan että miettisit minua..
Edes sekunnin ajan..