IRC-Galleria

- Painaako mieltäsi joku, Alex? Kysyn hieman jopa huolissani, kun mies on jo pitkään ollut hiljaa, koskematta edes makkarasämpyläänsä. Se jos mikä on sangen omituista, joten otin tilaisuudesta vaarin ja päätin huolestua.
- Ei, luulisin.. Sain kutsun illallisille, mutta se on sekä minulle, että seuralaiselle. Ja tänä iltana, eikä minulla ole mitään himskatin seuralaista! Alex puoliksi kysyy, puoliksi parahtaa, puuskaten kätösensä.
- Entäs poliisineitisi, mikä sen nimi nyt olikaan? Kysyn, yrittäen sulkea korvat katkeruuden kuiskinnalta. Mä en koskaan ajatellut olevani surullinen, kun näkisin Alexin onnellisena, mutta kun se on Ninan kanssa niin..
- Nina? Christian, ei me olla yhdessä enää. Se ei toimisi. Hetkinen! Alex huudahtaa äänellä, joka saa mut varautumaan. Silloin se aina suunnittelee jotakin, useimmiten tulos on katastrofi. Vilkaisen varautuneena mua tuijottavaan Alexiin.

- Mä menen Christinan kanssa! Alex hihkaisee, kohotan rauhallisesti toista kulmaani, haukaten mun omaa makkarasämpylää, tapittaen jotain työpaperia, osaamatta varautua tulevaan.
- Sinä se vaihdat kohdetta kuin sukkaa. Eilen Nina, tänään Christina, huomenna varmaan sitten minä? Kysyn naurahtaen, Alex virnistää.
- Ei, Christian, vuorosi on jo tänään. SINÄ olet Christina! Alex huudahtaa, antaen mulle mainion mahdollisuuden yrittää tukehtua makkarasämpylääni.
- Anteeksi mitä?! Parahdan, leivänmurusten roikkuessa huuliltani.

- Alex, ei tää peruukki pysy mun päässä! Parahdan, kun Alex asettelee blondia hiuspehkoa mun päähän, seisoen takanani.
- Odotas, kun kuvioon tulevat huulipuna ja korkokengät. Sitäpaitsi, toi kukallinen kesämekko ja musta jakku sopii sulle. Ihan kiihotun tässä, Alex sanoo nauraen, huitaisen tuota takaraivoon kädelläni.
- Christina, älä koske peruukkiisi, Alex sanoo, kaivaen taskustaan huulipunan, mä en edes vaivaudu kysymään, mitä se teki Alexin juhlapuvun taskussa.
- Voitko sä nyt lakata kutsumasta mua naisen nimellä? Se on häpeällistä! Parahdan, Alex kuljettaa sormen mun huulille, hiljentäen mut. Pian mä tunnen Alexin huulet huulillani, vastaten suudelmaan ja sulkien silmäni.
- Nonii. Huulipuna laitettu, ei sun ois tarvinnu sen punapuikon kanssa mitään suuseksiä harrastaa, Alex sanoo nauraen. Avaan silmäni yllättäen, huulipuna on mun edessä, Alexin sormien välissä ja Alexin huulet kaukana musta, eikä lähelläkään mun omia huulia..

Kops. Kops. Tömps. ÄÄ KLAPS. Kops. Kops. Tömps. ÄÄ KLAPS.
- ALEX, ää, älä naura, mä en pysy näillä helkkarin kengillä pystyssä! Parahdan, maassa istuen, oon kaatunut jo kolmattatoista kertaa. Tää oli erittäin huono idea. Alex nauraa vedet silmissä.

- Noni. Pidät musta kiinni ja tanssit vaan, niinkun nainen, Alex kuiskaa mulle, mä meinaan läimäistä sitä taas, mutta koska me ollaan jo juhlapaikalla, mä en sitä sen vuoksi tee.

- Hyvinhän se meni, Christina, Alex sanoo mulle nauraen, kun me istutaan meidän, tai siis Alexin autossa, mun kotini edessä. Se saatto mut tänne autollaan juhlasta.
- Pää kiinni, Alexandra! Parahdan, virnistäen. Mä tunnen Alexin suudelman huulillani, ja tällä kertaa tiedän, ettei se ole kuvitelmaa. Sillä asian todistaa huulien jälki, Alexin poskella, Huulipunalla tahrittu..