IRC-Galleria

arafat

arafat

Pekka Puupää

Selaa blogimerkintöjä

minusta on mukava olla
minusta on mukava tulla
minusta olisi paljon mukavampaa vain olla tullakseen, ja niin miä tekisin jos miä oikein haluaisin
mutta kun en miä uskalla
mutta minusta on mukava kuvitella
minusta on oikein mukavaa vain kuvitella että miä uskaltaisin ja miä vähän sanoisin
mutta minulla ei ole sitä rohkeutta tai sitä sikamaista halua olla ja sanoa, siksi miä usein haaveilen
miä haaveilen paljon ja vähän perhosia, miä enimmäkseen eetteriä apteekista talvisin ja hibernoin
mutta sellaista se elämä suurelta osin ja enimmäkseen osallani on, yhtä teeskentelyä ja toisten kahvin juominkeja.
enimmäkseen miä näen märkiä unia, hiestäni märissä lakanoissa, joissa pojat makaa, enkä miä pidä majaani thaikuissa, miä vaan elän untenmailla enimmäkseen ja välillä kaikki on unessa totta.
monesti ei ja se montaaseista, joissa haluaisin elää
miä näin kerran untakin jostain monetin absintin juojista, mutta se oli vain kuva. ei sellaisista kuvaa jos ei uniakaan. ei kuvista paljoa kannata uneksia.
voi jeesus kun on kristinusko täynnä kiitollista porukkaa taas ollut täälä viinaa juomassa.
minusta on kiva juoda viinaa, miä olen kuin viinileili tai niittyleinikki, naama yhtä kukkia ja kanssa
minusta jos joku näkisi märkiä unia niin ne vasta märkiä olisikin, niin näppyinen iho ja vasta leivottu
mutta sellaisia vastoja on nähty kasteltavankin. ei sellaisia yleensä ole ja vaikka olisi niin ei märissä unissa ja hiestä märissä lakanoissa ne vain eläisivät ja pakkasella talvisin pantaisiin se lauta hankeen. miä tykkään märistä unista, paiseista itessäni, niin kuin täi tykkää puusta pakkasessa.

on sellaisia taas elämän päivät ja sen elkeet että ei tästä humalasta ja hyvästä seurasta pääse eroon kuin olemalla oikein nätti ja puhumalla oikein hirviän kauniisti. onhan, kattokaas, seura kaunista ja kirkkaita silmät juuri niin kuin ne itellä kiiltää ja miä vasta sen kiiltämisen taidon osaan ja paskaa puhumisen. miä olen yksiä valheita täynnä ja loput miä kiristän että olisi yksi päivä syy lisää elää ja niistä ylimääräisistä ja kiristämällä ansaituista päivistä toiseen miä käyn kun puron yli kiveltä toiselle hyppien ja miä olen yksi vitun sammakko ilman kruunua ja kukaan ei suutele sillä minulla on vaan eikä edes sitä vähää.

sellaisia kiviä kun on opetellut, risalla nilkalla, väistelemään ja aina liukastuu niin sellaista elämää elää. se on se valehtelijan ja totuuen puhujan elämä sellainen paikka että siinä ei halua elää kun siinä tulee enemmän kiristetyksi kuin luulee saavansa, mutta osansa valinneen tai sellaiseksi leimattuna on elämää käytävä, kun viimein joku tulee ja sanoo että nyt se on loppu ja vähän on nähtävissä sellaisia enteitä että joku minun elämäni lopettaisi ilman lupaani ja siitä sitten puhelen.

(elämä ei lopu, vaan "sellainen" elämä)

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.