IRC-Galleria

alotin tän homman iltalehdellä ja lenita airistolla, ei näkyviä vaikutuksia. vaihdan lehteä, koska seuraavan sivun helena lindgrenin netti-tv alastomuus on ehkä vähiten kiinnostavaa siinä ihmisessä, enkä tunne itseäni paremmaksi häntä haukkuen arvostellessa, kyllä sitä kattelisi kotona ja omana vaimona, mutta ei se silloin kaikille ilojaan esittelisikään, sellaiset on ehdot.

ehkä Mariska ymmärtää. se olisi hauskaa. tapasin hänet pikaisesti tuossa kesäsellä, mutta olin niin pirun sekasin että kun en ensin tuntenut häntä menin laulamaan göstaa ja alotin toki 'itkisitkö onnesta, jos panisin sua kunnolla' jnejne siinä kappaleessa mielestäni tiivistyy koko göstan tuotanto,m kerron joskus tarkemmin. Mariska taas kehoitti minua tutustumaan eldorado-kappaleeseen ja olen sitä kyllä paristi kuunnellut, mutta sellaista elämäni on: yksien lehtien sivuilta kattoa miten muut elää ja juoda itteni hengiltä viinalla tai lantatulla vedellä.

p.s. terveisiä perseeseen

kerron heti kun olen lopettanut, tai jos en nukahda sitä ennen niin sitten ei ole mitään kerrottavaa...

minulle joskus joku sanoikin siinä normi-batissa että, "kuinka sinä voit olla noin vihattu ihminen" ja miä ihmettelin, mutta nyt kun kävin hcbatis että alkaisin maksamaan velkoja sielä ja tekisin pari kotitehtävää niin katkesi linja aika ikävästi.

itken sitä täälä kun olen melko tietoinen siitä että battilaiset tai ainakaan yllläpito ei minun touhuija ja puheita täälä tunnu seuraavan ja se on kiva että jossain osataan t3ehdä ero pelin ja elämän kohdalla, sillä onhan niin, että olen törkeä ollut ja törkeyksiä puhellut, mutta tahtoisin ite silti että tehtäisiin ero myös sen osalta että olen arafat-nätti-bat.org ja arafat-atti-hcbat.org, mutta aina ei maailman mekaniikat mene niinkuin minä haaveiden täyttämässä elämässä kuvittelen.

ja niin se onkin, että minkä haaveillessa saa sen elämässä menettää ja niin on käynyt ja on käyvä minun kaikille toimille ja sen olenkin jo hyväksynyt, mutta ei se minua ole estänyt yrittämästä, vielä. mutta kai sellainenkin päivä ja teko tulee kun lakkaan yrittämästä, onhan minulla jo munuaiset rikki.

p.s. terve sielu terveessä ruumissa. eikö hassua? sielu ruumissa, ajatelkaa! miä kyllä liityn skepsikseen, jos miä vaan saan ensin pikku, pikku kotitehtävän tehtyä tonne turantille yhteen maailman parhaista paikoista, missä ihminen voi elää ja purkaa. tää on toinen, vielä.

pekka puupaa,
p.s. ei tarvi soittaa ambulanssia, vielä. minulla on vasta jeesus-kompleksi, odottelen hitleriä siege ja dungeon on kova peli dungeon siege siis, ja 1.11, muistakaa kun näette mitä miä olen tekevä!

no en vetäny, miä olen aseksuaali, miä kyllä voin katella pornoa ja panemista, mutta olen kuin herra chancey gardnier elokuvassa bein there (suom. mr chance).

elokuvassa on pääosassa peter sellers, ja jostain interwebin ja vertigo vai mikä se lehti oli, sivuilta olen olut muka lukevinani että peter sellers teki niitä punasia pantteri -elokuvia nälkäpalkalla, mutta sai juopottelun ja vaimonhakkaamisen lisäksi kuitenkin elokuvausoikeudet kirjalle being there.

maailmaan mahtuu paljon kauheita tarinoita, mutta jotain kaunistakin välillä syntyy, ja sellaiseksi ajattelen elokuvan being there, enkä aseksuaalina piittaa siitä mitä elokuvan tähdestä puhutaan. tilanne on toki vallan toinen kun tai jos ottaisin puheenaiheeksi jonkun jenkin, kuten geroge bussit silmienalla röyhkeämmän.

ameriikan yhdysvallat eivät ole tainet oppia historiasta mitään, kun ajatellaan että aina maa, jolla on suurin armeija tulee häviämään. tuhatvuotinen saksa ja melkein tuhatvuotinen rooma muistetaan vielä senkin jälkeen kun tästä päivästä on tullut kuluneeksi noin viisituhatta (haluan proosanomaisessa kirjoittelussa pitää numerot sanoina), mutta olen todella sitä mieltä että vaikka MOSSAD minut huomenna tappaisi, niin minä TULEN elämään kauemmin kuin yksikään valtio joka juuri nyt on olemassa.

kuulostaa suuruudenhullulta eli megalomaniselta moinen, mutta kaikki mitä olen kirjoittanut, on yhtä tarinaa ja kaiken tulen kutomaan yhteen. muistakaa: tämä on aina viimeinen merkintä. Te ihmiset, teille puhuen kirjoitan, mutta tiedän samalla että ei kukaan usko tai edes kuvittele että minä olen totta. Minä olen täyttä totta sillä minä olen jälkikirjoitukseton.

Antti-Fantti-Fantastinen

miä olen kymenlaaksosta ja siksi kirjoitan näin.

usein kun kymenlaaksolaisena kirjottelen juttuja, niin ajattelen vain ja kirjoitan vain sen mitä ääneen puhun. mutta tuossa ei vielä oikein puhuttu kymenlaaksolaisittain.

meil on murtees sellanen vika että sanojen päätteet jää monest sanomata tai on kirjotusviheellisii, kuten sanomata sanotaa ja sanotaa on kuten kaikki mikä sanotaa on nykyhetkessä. noin sain itelleni aivan uuen puheenaiheen kun tuli nykyhetki. katos, siis ei katos vaaan katsos, kuinka nykyhetkessä voi elää kuin hauki kaisilikossa tai kissana meillä: meil on ain takaovi auki että kaverit pääsee sisään.

ennenvanhaa(n) - kun miä olin vuosissa lapsi - nii esimerkiks mummolle kun mentiin niin ei ollu puhelimia kaikissa tal9oiss (anteeksi typo) ja ajettiii paikalle ja sitte huomattiin että sielä oli luuta, eli sellainen koivunvittoista tehty luuta millä nopiast lakas ne portaat, niin oli se ovea vasten merkkin että ketään ei ole kotona. siis miä tarkotan kodilla ja kellää sitä että talo oli tyhjä asukeista ja kukaan, paitsi naapurit, ei tienny missä he ovat, asukkaat siis. eikö jännää? aina pitää kyksyä kun on heikko itsetunto ja siten parantaa sitä, ja tietämisiinsä eli tietämiään.

noin, nyt miä kirjotin jo aika kohtalaist kymenlaaksoa, jos siä tätä kohtaa luet niin. kerro minulle, älä päiväkirjalle. miä en lue niitä huomautuksia kun olen huomannu että ei niissä ole muita kui minua, on aika turhaa )åperkele, oli virustorjunta juuri tossa ajossa niin peälstyin melkein kun meni vähä kone jumiin kun kirjottelin tätä kappaletta, mutta siitä selvittiin olisi hiton kiva muistaa mitä miä olin sanomas ennen kun ja miähän voisin luntata nyt ja kattoa kappaleen alkua.

katosta tuli mileen että minulla kattotuoleja, jos joku tietää, nauloessa tuli melko jykevä runkkaajan lihas. miä kyllä olin iteki vähä ihmetelly yhtä lihasta, mutta se on jo surkastunut, ja oli silloinkin kun pinkero siitä minulle snoi :P

ei mulla nyt sit oikee muuta olekaa sanottavan, koitin vaan kertoo että millasta oikia kymenlaakso on, ja hyvin miä mielestäin onnistuinkin. mut saa vittuilla jos en.

tänää ja tähän ainakaan en tee mitään jälkikirjotusta,
Antti Ala-Turkia

oi, jos te - pieni tee - kuten on kirjain kun monikosta puhumma. sillä nyt on sellainenkin asia kuultu että minua on virkavalta hakannut ja minä olen siitä rangaistu. tästä on vain yksi seuraus: itseni ja tekoni ylittääkseni minä elän ja elääkseni minä olen tekevä henkirikoksen. nyt se on sanottu, teko puuttuu.

kuinka lakimme suhtautuupi minuun kun noin sanoin, kun olen paljon muutakin sanonut, mutta enimmäkseen olen sanonut, vähemmän kirjotellut ja kaikkein heikoin osa-alueeni on taitamisen kohdalla tekeminen ja vahvin on tekemättä jättäminen. aion ja tällä julistaudun aikeeni tekijäksi että pääteokseni on olla tekemättä, ja tulen ite sitä pitämään suurimpana virheenä, minkä voin muille anteeksi antaa, mutta itselleni en koskaan.

[musiikki: on jo soinut jonkun aikaa, remotion, en muista kappaleen nimeä, mutta jos jotain kiinnostaa on minulla suusanallinen lupa levittää timo ahlqvistin sävellystä hemppis, joka on luotu tämän remotionin myötä ja sitä mukaillen]

jahasjahas, poliisiko se sielä ovella .... palaan asiaan jos huvittaa, ei paljon itketä ainakaan :P

sinä tiedät mitä teitä sinä kesänä ja miksi olet kuolevainen, marko marko marko

mic hätänä sano sammakko puolanggalla ja veti henkeen, isään ja sitte vielä kolmantena pyhään kulminaatioon, mutta kolmioista minunkin kuvani on piirretty, on aivan turha nauraa paksuille siveltimienvedoille saoi pekka ja käveli häntä pystyssä pois.

niiihh, niin se pekka teki, mutta yksisilmä-dekkari pekkariselta eivät jääneet tulkinnanvaraisuudet ja salaiittoteoriat siihen, hän keksi niitä lisää -ajatuksen ja on entistä vakuuttavampi oltuaan vilttiketjussa tovin, mutta ei kovin vakavin seurauksin... tämä ei jää tähän, talvi ajatteli ja laski kevään lattialle...

ps. ei tule jatko-osia jos ei penniä venytetä tai senttiä... tiedättehän varmaan että en nauti mitään eläke-etuutta enkä palkkatuloakaan

halituli hittuu
sika meni karkuu
helvetn pienestä reijästä
sielä se poltteli piippuansa
ja savut tuli ties mistä

eihän minä kaikkeen ennä
milk männi
varhain maatoa kaatoo
rauhassa taitaa nukkuva antoo.
koirakin täytyy ulkona käyttää
kissalle kuppiin täyttää.


orkesti soittaa halituli hittuu
ryty-tyty-tyty-tyty-tyytylä tyntää,
Hili-pati-hili-pati-himpamppaa
kyllä torstai-ilta nyt lohdutta


--

tiesittekös miksi torstai lohduttaa? niih, siksi kun silloin oli piikojen vapaapäivä kun ei voinu olla viikonloppuna kun herrasväellä oli kestejä pidettävänä niin torstai oli hyvä päivä parannella paikkoja perjantaina ja olla sitte koreena ja kuosissa lauantaina. sellaista se elämä vähän alkaa olla taas, on piikoja ja juoksupoikia kun isäntäväki surffaa inderwebissä. eikö hauskempaa?

pjas on sitä nippelitietoa muuallakin kun wikipediassa, boikotoikaa sitä jo, te älylliset, sillä on olemassa entsyklopeetiakin, mutta ettehän te...

ahmed khristian ankler ja yömyssy vai rottingilla risamieli kuusaaniemen? kellojasi kanssa ja tubi tappaa minut...