[tässä on nyt sellasta luppoaikaa, en tosin tiedä mitä se tarkottaa,
mutta ajattelin viettellä sen sanoin, ja urkkia onko Luppo-nimi vai
ihan van luppoaika sellasta joutenoloa kun odotellaan]
on kova tilanne päällä. takassa, jota ei ole - on kiva kuvitella
olevaksi kaikenlaista kivaa ja näyttävää, mikä vielä kuulostaa
sellaiselta että muut olisivat kaeellisia. sillä, ei tämä yksien
seinien sisällä yhessä paikassa kivaa ole, eikä oikein erityisen
viihtyisääkään vaikka onkin vielä pyöreä talo eikä vain pyöreä...
no tehän tiedätte, minä en tiedä mistä puhun kirjoitellessani.
olihan varsinainen asiani aie tuumia että minä kun en tuota kieli-
oppia oikein osaa enkä välimerkkejä tiedä mihin niitä pitää sulloa,
niin kuvittelen että minä olen niin tärkiän sanoman sanoja että
se on saatava muillekin selväksi, sillä minä kirjotan niin henkilö-
kohtaisista asioista, että ne useammin kuin aina saattavat -
varmaan jäävätkin - käydä vaikeiksi ymmärtää ja tulisi siksi -
vain siksi - kertoa yleistaijuisemmin. jotenkin niin että niihin,
siis näihin, voisi jotenkin samaistua, jotta jaksaisi lukea. ja
jotta jaksaisi olisi minun saatava kustannustoimittaja, sellasta
on minulle vähän ehoteltu ja sellaselta taholta että se olisi kiva,
mukava ja mukavaakin vielä. mutta vielä sellaista ei ole vain
se aie ja kuvitelma.
nythän tämä on tällaista jaarittelua vain, mutta taaempana on
oikein sellaista paskaa, jota kuulin jouluna ja tulen varmaan
tänä joulunakin kuulemaan kun on tulolla joulu.
katsokaas tai oikeastaan kuulkaas kun radiossa joku äijä vähän
jaarittelee ja sanoo aina väliin: niin niin, olen juuri tulossa
siihen, älkää pitästykö, ja se jaarittelija, jos sen jaarittelun
jaksaa kuunnella loppuun, sanoo juontaja-toimittaja olevan
itsensä frans emil sillanpää.
en tahtoisi olla samanlainen jaarittelija. tahtoisin jaaritella
eri tavalla, mutta niin että sitä ei myöskään oikein jaksa
kuunnella, mutta kuvitelkaas että sellaista lukisitte!
vaan jos kuitenkin tahtotte sellaista jaaritelua, ja pahempaakin
lukea niin sitten astuupi taas kuvaan vanha tuttuni, ehkä
teidänkin, fjodor dostojevski, joka ikäänkuin pseudonyyminä
(taisi olla niin että alunperin olikin) kirjoittaa jaaritellen
kirjoutuksia kellarista.
kirjotuksia kellarsita -jaaritteluun minun vehkeilyni on tosi
alkeellista, mutta tähtään tuohon.
jaarittelemisiin,
Antti aka fäggis alias arafat