IRC-Galleria

[jos miä sanon että se soi, ja se soi, niin tuleeko mieleen ensinmäisenä ojku tukkilais-leffa vai sibelius: siispä soitan sibeliusta, enkä rautavaaraa tai malmstenia]

on mikki jo merehen hukkunut, o-hii-o-haa-o-hoi. kas merelle matkamme käy nyt... jaa katos pollari, mustavalkosessa leffassa ja sillä ei ole ylähuulta paksuntavat viikset, kuten monella tummatukkaisella naisella on, jos tuo on etelästä kotoisin. mä joka päivä sarias oon. joka ainoa aamu surffaan kelan sivuille ja teen kärpäsistä härkäsiä. mä olen nuolenkärki ja se myrkkysuu, joka nuolemalla naamioituu puolisooissa ja mielipuolikoomassa omaksuu ne tavat, jotka kuuluu unelmavävylle. siitä ohjelman teen, jos ei sellaista ohjelmaumeroa jo suvussa ole, jonka häissä kuokin ja muistan kuopan kaivaneena olleeni se kuski bob-catin (vai miten se kenkämerkki, jolla voittaa jos sitä jo peruskoulussa sanottiin kanootiksi) kerronko eEINn sammalesta, snellmanista vai sammalesta, se arvauksena kelluu.

näistä pontooneista,
joita olen kantanut siitä lähtien kun syöpäläiset jätti pedin,
ja peiton kanssa pakkaseen vein laudan reikäisen.
niitä tikkuja kämmenissä, niitä sormissa.
niitä tikkuja kynnetein alla
ja timoteita silmäluomiini hiekkana rapisemassa.
niitä ajatuksia, joita kaipaan ja sanoja,
jota haen änkyyttääkseni..

minä kynsinauhani revin ja sormet veressä,
kuolan valuessa toistan niitä hokemia, joita ajattelen
niitä sanoja, jotka ajattelin ja niillä kirjaimilla,
millä en ajatelluksi tule: niillä huutelen!

kaiku vuorissa on kysmys: minä vastaan, jos panisin - mutten muuta - ajattelen.
niin kulkee ajatus,
niin kuulluksi itteni kuvittelen.
tyytymättömyys täyttää minut ja mieleni,
ajattelen hammastaa purren ja olympia-hengessä...

unohan miä itteni ja ajatuksiini uppoudun...
vain sitaatti soikoon (jos sibeliustakin vähän) elokuvasta bladerunner:

if only (siis ei If only, eikä only you - vaan, if 'nly) You
(työ eikä Te-siä, ei se paikka eikä aikakaan)

If only you could see what I have seen w/ your eyes
(kuten se on nähnyt, tekemillään silmillä ja surmaa sen...
if only... kuten suomennetaan...
näkisipä sen tai kuulisi kolinan
(ei tyhjiä tynnyreitä tähän poukamaan:
nimim. lievestuoreen-liisa ja laivuri ojaranta laivoineen.
kuuluisa kuin juonensa, tosi ovela mies ja viisaskin, vaiko mitä?

miä huuaan kuinka sanotaan:
ei, jaa, tyhjiä,
poissa

miehet puuhaa,
naiset ajattlee
ei vai juu
ja sitä
vailla -
tuumaan
jos toiveunta, ja
göstaa kuuntelen :P

semosia,
sano
ja sanoonkin: semmosia sanoja siitä, kuvia niitä kuviteltuja jos kuulisi, edes joskus.

...Hei kuinka helisivät lanteillaan
....hänen kanssaan melkein koko lapsuuteni leikin
toiset sanoo, toiset lukua ottaa tai settiä, jos luulee, ei vähempää
itsestään kaikki sanat kuin kaikista kertoivat ja kuviteltiin niin,
siitä seurauksena oli omatuntunto huono ja itsetunto hyvä,
jota kummastellaan, kun mekossa tulee ja se revittynä lähtee.
samaistua moiseen on mukava kun se vain kaverina tutun tunnetaan,
toimeen tullaan niin että tervehdittyään on pantava sateenvarjo auki,
ja nostettava se silmille tai kasvojen peitteeksi, muiden hymyjä pakoon.

tuo vainon ja harhan täyttämä pää, mitä minusta nyt ajatellaan.
huolena se on tehtävä jotain vähän pientä ja pahaa,
sitä kunnioitusta tai sen sekaan kätkettyä, ajatusta pahaa.
se kelpaa kun...
hänen kanssaan minä lapsuuteni vietin... hehe.
ei taida göstä laulaa sisaruksistaan vai laulaisiko? tahtoisin omista kertoa,
että itsestäni saisin puhua, yksin ja ihan kuin itsestään.
mekkoon pukeutuisin ja mekaan kumartaisin,
tekisin mitä vaan, tullakseni joukkojen hyväksymäksi.
sateissa seisoisin ja lätäköitten yli hertsikassa hyppelisin,
vaikka siinä ihminen makaa en apua tarjoaisi enkä tökkäisi kupeeseen,
kysyäkseni että mihin sattuu tai saadakseni vastauksen että hengissä olisi...

helmiä helvetisti kaulassani kantaisin ja tunnulevyt tuonelaan veisin,
kaavottaisin rannat ja laittaisin saunarakennukset sinne missä joutsen ui.
haukia sanoisin pyytäneeni kun uistimen nielaissut lintu ympyrää lentää,
nauraisin kuin sadista,
joka masokistina olen.

itteäni kiusaan,
itestäni narrin teen.
vika suurenmoinen,
sietokyvyn rajoija on helppo käydä ja harhaan astella.

suku häpeää on,
minä sen, en niiden,
mutta tuomio on tullut,
ei täit enoani tiedä tai muista,
ei sisareni enää piä elävien kirjoissa.
näillä jutuilla näillä puheillla ja näillä sanoilla sen todistan

sanelmaa

[no sitä miä kuuntelen, enkä muusta osaa puhua, taija muuta kertoa, jos tietäisinkään... sern näkee sitte ja painetussa muodossa on musteen jälki paljon paksunmpaa ja sitä meno kun pitää... on se kumma]

en tai'a paremmin sanoa enkä sanoisikaan. totta puhuakseni on minun sanottava että voisin todeta veikanneeni melko väärään, kun kuvittelin SoiniN kannattajia (kuviteltuun, tai sellaiseksi jo ajateltuuun) "nukkuvien" -puolueeseen. melko väärässä. sen verran väärässä vain että kuvitellusti saattoi olla perusteltua olla väärässä ja se jopa ennustettua tai ennustettavissa, jos melkein.

kyrpä ottaisi käsi ojossa... ja noniiinnnis...yskös...

jos miä haluaisin verrata jotain huonoon häviäjään niin miä vertaisin sitä salolaiseen tai katajaan eli noihin suomen perluskooneihin vai mitä biltemanruotsalaisia ne on, jotka kauhistelee kun miä kommentoin jo vaalejakin.

no kauhistelen miä. en miä voi olla onnellinnen, jos miä olen ilonen siitä että kokoomuslaisen ajatus kulkee niin että se on kokoomuksen historiassa suurin puolue kansanedustuspaikoissa mitaten vaikka se häviää niitä eniten pää, ja toka pää ja varmaan(kin) jopa viidennelle ja kuudennellekin oppositiopuolueelle, siis kaikille paitsi vihreille, jota miä pidän yhtä oikeisto-populistisena kuin kristillisiä... mutta sellaisia ovat ajatusteni luvut ja niitä minä kuvailen. minä ajattelin kuin kataja tai salolainen, että puolue on suositumpi kuin koskaan, menetettyään kuusi edustajan (vai oliko se setisämän) esim demareiden neljää (4) vastaan.

en minä voi olla siitäkään iloinen että ps, enkä tahtoisi olla vahingoniloinenm, mutta kun ja mutta ja kun. ymmärrättehän Te? vai ymmärrättekö Te, edes joku teistä? siis jos noudatetaaan jumalauta-jungnerin sanoin, vittu, ämmä, mä kehun sua ja tuon ruusuja vai mitä vitun narsisseja nää keltaset on, vittu. luin kultaisen käytöksen kirjasesta lausekkeen ja rivin maamme suomea, multa puuttuu Agrikolan kukon-kirja, mutta kokoomuksen myyränä voin todeta että jumal'auta! vittu, jyrki, kans'!

jos kahden viime parlamentti vai mikä puhujaimis-edusto se on mihin kaikki meni paitsi vanhanen ja se europarlamentti-lehmä, joka hanskaa pääministerinä ja nyt, kun olisi todella aihetta muuttaa menettelyä, jolla valitaan hallitustunnustelija, niin sitä julistaudutaan maan suurimmaksi voittajaksi kun hallituskumppani toteaa että näillä tuloksilla mennään oppositioon, ilmanmuuta, muut ilman ja olemalla vain pääministeripuolue niin tehdäänpä loogisia päätelmiä siitä kuinka - vaikka kuinka en-haluaisi - demokratiaa toteutettavan, ja menettelyitä muutettavan jo viimeisintä muutosta ennen hyväksi todettuun menettelyyn... niin ymmärrättekö? minä pidän diktatuurista ja solidaris-sosialistinen -utopia, ehkä höystettynä edustuksellisella, mutta periytyvällä diktatuurilla....

ei. sellainen puhe lakkaa. katainen hypää, tunnustelee ja toteaa... miä sanon että miä olen sekaisin, mutta työ olette - vittu ja jumalauta - idiootteja. yllytän kansanryhmää metsiin ja kivet taskuun. kataja on kai jotenkin rauhotettu puu, mutta salolainen, jotta kaikki näkee. kai sitä ja sitä toistakin, jos jokainen vaan yhden kiven niin sitten saa minuakin...

aasi, keppi ja porkkana,
palmu lehvillä(-leusa)

[sibä rabaa]

mitä ihmettä?! miksi ne (ihmeet) eivät tapahdu kuin itsestään vaan antavat odottaa minua, että tulisin ja kohtaisin ne, ikäänkuin minä pystyisin liikkumaan. ettekö Te, rakkaa ihmeet, ymmärrä että en minä voi, koska minä en pysty kykenemään. minä en yksinkertaisesti voi a) b, kaksinkertaisesti toistamiseen b) c ja kolmantena tekijänä on x, joka on vielä kaiken nupiksi, ikäänkuin huipulla (sitä maksimoimassa) kolmannen asteen yhtälön puuttuva tekijä. minä en voi tehdä mitään nilla kaikilla ehdoilla ja puuttuvilla tekijöillä, joita ronald "macdonal" staffan äx stubb aina a) numeroi 2) luetteloi - ranskalaisin viivaa.

do you aliarvoida seisaallaan me?`I do not. mitäs jos koittaisin puhua vaikka paskaa eli...

no olipa kerran kristillisdemokraatti, joka oli nätti ja kaunis ja vielä kaiken kukkuraksi vuorenpeikon vaimo ja jättiläs kääpiön harteilla ja näki kummun yli kurkottamatta ja kekkas että, hei, vittu. miähän olen kansanedustaja, joka olen luottamustoimessa, ikään kuin valtakirjalla ja määräaikaisessa työsuhteessa, ilman koetusaikaa, ja äänestäjän muisti on lyhyempi kuin kansanedustajalla. ja koska mulla on tää kristilinen tausta, ilman vakaumusta, miä voin vaihtaa mielipidettä ja kantaa kuin väyrynen puoluetta. eikun...

no korhonen miettii nyt että miten se saa auton tielle tai sitte se soittaa sasille ja sanoo että on vähän sellanen olo että jos mitenkään mahdollista niin voisitko sinä, näin jälkikäteen jeesata puoluetoveria ja sanoa että minkä diagnoosin miä esitän että miä selviän tästä ehjin nahoin. etkös siä, sasi, tappanu autolla ihmisen ja sanonu ite että siä sait sairauskohtauksen, sairaudesta, jossa ei ole kohtauksia, mutta ei voi olla kun ei ole vielä diagnoosiakaan, sillä se on vielä jumissa jossain hobby hallin ja anja kaurasen nimenvaihdos hakemuksen kanssa tuola kalaharin maistraatissa?

sasi (puhelimessa on joku muu, se vaan matkii sasia) - tuut tuut tuut

jaa ei se tuukkaa, se taitaa taas olla koomassa, jossain salolaisen ja kataisen välissä kun kanerva kukkii tai joku muu, tai joku muu tai joku muu... niijoo karjalan kunnaill kukkii puu, se on siekkareita.

nyt tiedän miksi vaaleissa nimetään myös ns. varasijat kansanedustajille. ne on sielä sitä varten että jos joku haluaa liikkua yli puoluerajojen niin sitä ei estä mikään. henkilövaaleja nämä ovat, eivätkä mitään poliittisia kannanottoja, no ehkä vähän neuvoa-antavaa, mutta ei niin vakavasti otettavaa. olikos toi nyt toinen ministeri ja puolueensa pääjohtaja, joka putkeen otti loparit kun rupesivat oikeusoppineet kommentoimaan? pitäsköhän sitä vähän kuunnella enemmänkin noita pankkivirkailijoita ja muita hyvä palkkasia kellä on sormukset kultaa eikä nikkeliä?

sitä miettiessä miä oksennan aakkosia, mutta toisessa muodossa ja pähkäilen akryylisiä kirjaimia. missä asennossa ne impataan?

no sitä miettiessä ja legoja tanskasta, ihan niitä missä on neljä nappulaa, teen niistä vaan talon, en taistelulaiva galacikkaita.

morotellaas

[janne-kultaa tietenkin tungen korvalappuihin... nyt on vaan sellainen kumma ja vähä huono homma että soi myö astral projektsuuni, mutta olen vihamielinen, katkera jopa... musiikilla ei ole siihen sen kummempaa vaikutusta kuin millään muullakaan]

mun tekisi vaan mieli vetää jotain pataan, niin että se sattuu ja näkyy. saisi olla mies tai nainen, en tekisi mitään eroa kuinkak kohtelen tai miten pieksen. pääasia olisi se että voisi lyödä osumia päähän ja potkia kun maassa makaa. miä rakastan väkivaltaa. miä rakastan sellaista väkivaltaa, jossa miä olisin suorittaja enkä uhiri, ihan saatanasti ja pitäisin sitä jumallallisena, jos saisin tehä niin.

pitäskö tehä tempaus ja heilauttaa ittesä kouvolaan. miä tiedän sieltä jonkun perheen, jolle olisi kiva aiheuttaa pelkoa ja inhoa takapaksissa, mutta multa puuttuu takapaksi mihin mahtuu perheellinen ihmisiä (tai kaksi perhettä, tai kolme, sama kai se). väkivalta on aina, minusta, ja minussakin ollut sellainen hyvältä tuntuva ja hieno tapa ratkaista asioita.

kevin wheatly (vai olikos se wheatley) on vetäny aikan rankan roolisuoritukse melko ikävänä perheenpäänä, jos mielikuvanne on se että perheenpää on mies, eikä ihminen. kevin wheatly (vai oliko se...) on vetäny myös tosi hienon roolin morsen apulaisena, joka halusi, jossain vaiheessa, siirtyä liikennevalvontayksikköön kun se - kai - tunsi ittesä turhautuneeksi kun ei etene, mielestään, urallaan morsen alaisuudessa, mutta ei se sitte vaihtanukaan yksi...

[lähti astral prjoektsoonia ... the spice extends your life... spice expand consciousnes... travel without moving... dancing galaxy siis. noille asioille ja sille mitä musiikki tuo mieleen ei vaan voi mitään, mutta on jatkettava]

on puhuttava tappamisesta ja väkivallasta. on luotava ympäristö ja tila ja aikapaikka, joka tekee ihmisestä tappajan tai pedofilin tai mitä vaan. sillä sellaisia on. minä olen nähnyt pahaa ja kuullut vielä pahepaa, ja en tahdo ripittäytyä vaan tahdon kertoa niistä.

vielä ei ole sen aika. minun on elettävä kauemmin kuin nuo, keistä aion kertoa, mutta sanon jo nyt että en aio sääliä ketään kun päätän olla salaamatta mitään.

dear,
teh kahvi,
olen pahoillani, mutta sinun pahuutesi on pantava kuriin tai puheenaiheeksi. et saa anteeksi koskaan, mutta saat turpaan vaikka olet kahvimerkki, saat turbaaniani maistaa. katsokaas, kun pieni kahvikirja kertoo että mikä on totta joskus vuonna -76. kahvi on alkujaan kotoisin jostan afrikasta.

tiesittehän te sen? jo muinaiset arabit, joita niin rakastatte että tahdotte halata heidät kuoliaaksi amerikkalaisilla hamppusäkeillä, joihin on kääritty sikaa ja kunnianosoitusta, myötätunnon punaisessa ristisissä, ja sen nimissä. ja kuitenkin tahdotte vain nöyryyttää, ivata, kiusata ja tuottaa pelkää pahaa, ja olette taitavampia tuon pahan pukemisessa pahaksi, kuin minä siitä puhuessa tarkoittamatta mitään, mutta kuitenkin...

mistä kaikki tarinat tulevat? mistä tulevat ne pahat ajatukset ja sellaiset puheet, että minä olen tuomittava? miksi en saisi käyttää milikuvitustani pahan kuvaamiseen, jos olen sellaista nähnyt? tarkoittaako se että puhun kevin wheatleysta sitä että hän olisi paha ollessaan hyvä näyttelijä? olenko minä kiertoutuneempi kuin te?

jospa se riittäisi, tältä erää, vai?

kyllä se riittää ja kyllä se siitä... elämä voittaa ja ainahan voin pyytää anteeksi, vai...toutain kuten taimen... eikös vain?

[lähti (naapureille) jytiseemään chemichal brothersin joku africa-juttu, mut' mul' on ihan oma homma mielessä ja sullon kuulokkeisiin sibeliusta, sitä intermezzoa]

olen kirjoittanut sen verran että voin alkaa siteeraata itseäni. tahdotteko sitä, kysyn ja vastauksesta piittamatta teen kuten halusinkin. jälkeenpäin ehkä vähän ajattelinkatua, mutta sellaiset tunteet on nopeasti syjjäytettävissä kun lykkää ittseä tohon 58 sekunnin kohdalle ja unohtaa mutinan (mutiny on bounty, se leffa ja se versio missä on marlon brando... no kuitenkin... africa..ca.cacacaca... it begun in africa! cacacaccacacacacacacacacacacacacaca... klonk ping pong active radio pump pump pump iiiooorrgggh.. bum di bum bum di bum bu di bu di bu bu di bu bu di bu... LIVE[ HÄKKYRÄ*tsäkädäkäilyä.... bum bum bum bum bum bum di bum bum bum bum bum di... yläasteella oli jotain noita rytmi taa-ti-ti-taa-taa -juttuhommia ja niistä aina nappasin kympin eli rytmitajua on kuten huomaatte ja olette huomannetkin]

tyrkään tähän jonkun sitaatin itestäni...

"anteeksi kuitenkin ja sellaisia jyviä kun miä olen akanoista erotellut, niin voittehan halutessanne, ja miä tiedän että työ haluatte, ajatella millaisia ne minun akanat on! mutta niitä näkee vain lähietäisyydeltä tai oikein suurta palvelusta vastaan, jonka otan. kiitoksia jo etukäteen, rankalle päiväkirjalle ja kaikille pojille joitten nimi on göstä sundqvist tai pävisinkin käy jos pukeutuu naiseksi."

mikähän siinä, tuossa, gostassa minua aina kahlitsee... no kuuntelen mäyrää ja kokeilen, itseäni koskettelen. minä olen hyvä: hyvältä tuntuu koskettaessa.

koskettelen,
Teitäkin

[vittujako sitä tallennetaan kun ei kyrvan merkinnät kelpaa? pankaa helvetissä toi tietokantanne kuntoon, vitun kätilöt! minua ei pätkääkään kiinnosta että tämä muistaa istunnon jos saa jatkuvasti olla tossa 58 sekunnin kohdalla http://www.youtube.com/watch?v=XtIw5AkUEsE ja tietää että se on mania, mikä iskee kesken copy-ja-pasten ja te möhlitte kun te ette saa tätä tietokantaanne ennen kuin sen (mikä on tämä) joku lukee]

panennko sitte sanani näin, kuten teidän tulisi ne ääneen lukea?

(jotenkin noin minä sanoin ennen seuraavaa, joka on)

agricola.txt (koko ajan ja agricola siis ihan koko- ja kaikenaikaa mun mielessä melskaa ja pidän siitä(kin))


risti
rintojen maassa
maataan humalassa
poltetaan tupakalla
itseä

lääkäri määrää lääkkeet
käskee laihduttamaan

tahdittomuuksin on opittu
mitä on nöyryyttäminen

siksi ihmetellään miksi
on sairasta olla kipeä

melkein no ajatus
sitä kummastellaan
se kumma ajatus
on sinussa
varmaan

noin,
ja se typo(t, kaksi (2)) kuuluu siihen missä se(on ne) on
se_suuri:ko tähän on vedettävä, sen piikkiin kaikki, iskettävä suonta? niin tapettiin mozart. minä olen mielipidevanki ja minnä olen ang lee. minä teen, minä tuhoan ja minä olen vaan, ja vain olemalla voin sen todistaa; vähään itseäni vertaan,

olemalla,
Arafat, joka on miä ite eli antti ala-Turkia. minä huudan ja kuuntelen. olen vaaroja vain ja niitä kuvailen. sakka on iloa, uskokaa vain, se päivä tulee, kun vielä elän. sellaista on elämäni ja sellaisena sen elän. tahdotaan tai ei. ruudulle ahtaudun, iloni kera: narua eläimille.

[sibeliusta ja sitä intermezzoa... kai paan]

palaanko alkuun? panenko sanani näin? kuten kuuluu, lukekaa ääneen ja luulkaa todeksi.

agricola.txt 8vittu, jee. agricolasta, ja koko ajan, tismalleen aj tismalasissa on kusen kastelemaa vettä. puren kynsiä ja vaihdan kadun puolta ettei koiraa satu, koska se jo kaukaa haukkuu muakin9


risti
riitojen maassa
maataan humalassa
poltetaan tupakalla
itseä

lääkäri määrää lääkkeet
käskee laihduttamaan

tahdittomuuksin on opittu
mitä on nöyryyttäminen

siksi ihmetellään miksi
on sairasta olla kipeä

melkein no ajatus
sitä kummastellaan
se kumma ajatus
on sinussa
varmaan

[divinorumia ja hallusinogenia riputtelin. usbiwebillä; valkosipulia, ei
oreganoa, kiitos]

helsinki on rakennettu onton päälle.

puistopenkillä istuessa maa tärisi, ja vaikka se tuntui hassulta ja kummalta.
en osaa sanoa kummalta enemmän, enkä silloin tiennyt miten kummaa kaikki
oli. kumma huuma ja kuuma pitza olivat saaneet oloni ähkystä tukalaksi ja
kevä9isen auringon lämmössä en voinut muuta kuin istua ja hikoilla, espan
penkillä. mitä olisi pitänyt tehdä? kirkua?!

minä en kirkunut, kirka kirkuu, minä en. kirka hölkkäsi ja hikoili, minä
kävelin töihin, jostain krunikasta, jossa asuin ja jossa kirka hölkkäsi. ei
olisi kannattanut hölkätä: meni henki. kävellessä töihin meni vaan henki,
henkimaailman hommiksi ja sitä rataa...

minä en hölkännyt. minä kävin veneellä suomenlinnassa syömässä pitzaa. kaveri
ajoi ja minä kaivelin musiikkia läppäristä, jota laukku oli täynnä, kohta olisi
vatsakin. oli,siis, kevättä; kuumaa ja helteistä kesän alkua, jota oli kestänyt
jo kauan. saapuessamme pitzeriaan luulin että oli jo tullu kesä ja sanoin seurueelle,
paikkamme etsiessä, tahtovani räystään alle. tarjoilija nauroi, sitä ennen hän'
kuulosti siltä kuin olisi todella kiukkuinen. minussa nousi esiin tunne, jota
koen hymyillessä kun ei voi nauraa. kaulin luuli lautasliinaa pitzaksi ja koitti
viipaloida sitä.

tahdoin nauraa, lujaa, ja pyysin hybristä ulos tupakalle sillä tilaus oli
jo tehty, eikä siitä voinut perääntyä, olihan muilakin käynnissä nälkälakko.

jos runkkaaminen tekee kuuroksi, tekee nälkälakko näkymättömistä asioista näkyviä,
vieden näön. ulkonäköä se enemmän haittasi, mutta siinäpä se ydin. ydin sodan.

minun olisi pitänyt lähteä sodankylään elokuvajuhlille kun se mies (poika tai
mies tai lie poikamies, en tiedä, vielä) mikä lie kysyi ja pyysi ja vähän vaadittuan
vielä kehotti ja sanoi, "väliäkö sillä", jos pitäisi olla töissä, koska hän
oli menossa niihin. katsokaas, kun taas voi elämä heitellä. olen tässä ja
ja kerron siitä vaikka tuota ei tapahtunut. mitä olisikaan ollut ja missä
kirjoittaisin tätä, jos olisin lähtenyt? olisi pitänyt, mutta koska olen tässä
ja kerron siitä niin hyvin meni sekin reissu, jota en koskaan tehnyt.

"olisi pitänyt", on niitä kokemuksia, joita en neuvoisi ketään hankkimaan vaan
tekemään. jos sinulle tulee outo tuttu, jotenkin kiinnostava ihminen sanomaan -
noin jotain - niin mene ja paahda, kun olet nuori. vanhempana et voi koska
sinullla on todennäköisesti lapsia, lapissakin. mitä muuta vanhempana voi olla?
vastuuta?! sekös minua kiinnostaa ja sekös on elämäni tarkoitus? siihen toimeen,
siis, mars!

onton helsingin maa tärisee keväisin. sitä on kiva ihmetellä keväällä kun
aurinko lämmittää ja katselee pohjois-esplanadille. tulee tunne että siellä,
missä istut on hiekkainen kävelytie keskellä kaupunkia ja sinulle tulee tunne ja
ajatus että ollaan järjestämässä kevätparaatia. pohjois-espaa pitkin menee panssari-
vaunuja, jotka pyähtyvät liikennevaloihin, jolloin liikenteen meteli katoaa
ja kuulet marssiaskelia. et tiedä, kuinka, mutta kun käännät päätäsi vasemmalle,
näet luokkaretkeläiset marssimassa kolmirivissä, opettajan johdolla, kohti sinua
ja kenties kohti kaivopihaa, jolla esiintyy viimeistä kertaa holby sity ja sensei
ankkuroi mahdma ghandin kasvolihaksia hakaneulalla tanssittaviin lankkuihin.

marssiaskelet ovat muuttuneet armeijasta koululaisiin ja panssarivaunut
pakettiautoihi., ontto kaupunki, joka on elämää täynnä on maan päällä, puistopenkillä.
tupakkaa ja ice magicia, ja kaikki näyttää siltä kuin nuorena humalassa,
kuten risto jarvan elokuvassa, mies joka ei osannut sanoa ei, puistopenkillä,
laitapuolden (spurgu, koditon, alkoholisti kuitenkin...) tokaisee.

tänä kesänä tahtoisin nähdä sen elämän... eikun elokuvan.


sitä täynnä,

melko-sellainen


nimensevelnnytys

(on vaaliaika ja puhutaan virhemarginaalista. minä ajattelen sen tarkoittavan
toleranssia ja minulle tulee mieleen antti heikkilän ristiriitaisuuksien kirja,
nimeltä riippuvuus - valheiden verkko, jota tulen siteeraamaan tämänkin jälkeen,
koska sen laukustani löysin kun kävin apoteekkireissulla ja jäi lääkkeet saamatta.

"Hiljattain on löydetty uusi maksan entsyymini(gaspia-rallaa). 'tämä entsyymi,
akljkoloholidehydrogenaasi II, hajottaa alkoholia 40& nopeammin kuin muut entsyymit.
Kaikilla tätä entsyymiä ei ole. Ihmisillä, joilll on tämä entsyymi, on synnynnäinen
kyky juoda alkoholia suuret määrät tulematta sen kummemmin hujmalaan. Heillä ei ole
myösäkään erityisemmin krapulaakaankaankaan. He ovat ihmisiä, jotka juovat muut pöydän
alle. Heille alkholi on energian ja inspiraation lähde. Ryyppy avaa heidän mielessään__
taivaan ja rajoittamattomat mahdollisuudet. Itse asiassa sopiva määrä alkoholia
parantaa heidän henkistä ja fyysistä suorituskykyään"

ollessani sairaalassa, käsileikkauksessa, kuusaalla oli viereisessä huoneessa ja
tupakkahuoneessa aina vaihdoimme... konjakkia, hän joi konjakkia... sellaista
huonetta ei enää ole... kuvittelen... mutta kuka uskoisi minua, ja mikä tauti se
olisi? sulku kiinnimerkki ja infected mus... eikun soitan divinorumia ja
qualitie... eiku soi toi hallusinogen ja gamma goblins (osa 2)... annan sen olla.
siirryn, muistitikkuineni, koneelle, jossa on internetti ja survasen tän tekstin
luettaviin...

no se loppukin sopivasti... mikä ajoitus!

massamuistista olet sinä tullut ja massamuistiksi olet sinä jälleen tuleva.

A man,
The space odysseia,
and backspace with you.

ctrl-h


muistikitku sanoo ja _toteaa_, kuinka paljon tänään joisi ja mitä?!

[ihan vaan varattu tila, muistissani. olettehan tietoisia siitä että jossain (yhdessä, joka on vielä) vaiheessa varailtiin ns. domain-nimiä (eiks' nii? vieraskielinen en muista mikä sana ja sitte se johdos vai miten ne meni]

joka tapauksessa.

olen nyt se tila-masiina eli FSM (Finite State Machine) ja odotan jotain eventiä (tapahtuma), jotta voin toimia (transition) siirtääkseni aika-tila-avaruudessa toiseen tilaan (state), jossa taas vain odotan jotain tapahtumaa (event), johon reagoin toiminnalla (action). miä jäin vähän koukkuun toho tila-kone-engine -mekanismiinkun luin sitä liikaa, ymmärtämättä mitään.

olen, nähkääs (lukemalla ääneen), huomannut että kertomalla (jos se olisi - edes - ikäänkuin opettamalla, jolloin tarkoitan tietenkin ohjaamista tai opastamista, koska en usko opettamiseen vaan aktiiviseen oppimiseen eli sitä voi milessään kuvitella että se on kuin johdattelua, mutta siinähän se idea onkin: eikö totta?

vahnikoa ja harmia miä haluan tehä vähän. jos joku joskus tahtoisi assembylyä tai ihan k&r c:tä niin minä kyllä... no antaa olla mennään templatejen ehdoilla.

kuvitelkaa että minä nytkin olisin vain sanellut tämän tekstin. sen mikä on tämä olisi joku puhtaaksi kirjoittanut, esim. kuunnellen sanelukonetta (olkoon se elektroninen tai analoginen, kuinka tahansa: älkää takertukko siihen mihin minä jään vaan viekää ajatusta eteen

päin

tänään,
kään en tee unelmistani totta, mutta...

kattelin ton ohjelmalähetyksen yleltä nimellä puoli seitsämän eli p.s. ja siinä oli vieraana mato valtonen, niin siitä puhuttiin ja sillä nimellä, vaikka mainittin lahden kaupunginvaltuustoesustustoimi, ja hakemus jopa eduskuntaan. jos minä olisin mato valtonen....
...
...
...
JOS minä olisin MATO VALTONEN ex-hybris ja known debris, niin miä en lähtisi sanomaan valtakunnallisessa mediassa että kunnallispolitiikassa näki että toiminta oli sitä että piti ajaella omaa etua ja sen jälkeen kaverin etua ja sen jälkeen kaverin kaverin etua, ja olisi tuota ennen uhonnut oikeustoimilla tekijänoikeuksilla, jotain (huom. jotain, niinku "ali-ihminen") meksikolaisia että raastuvasssa tavataan.

ok. ehkä se oli enemmän vitisi, mutta minä otin siitä vitsistä itseeni. kun minä olin iobox illa niin oli kilpaileva soittoääniä ja ääliö-logoja myyvien firmojen kärjessä wapit. mato, älä viitti. teillä oli töissä lars wirzenius, joka on tuhat kertaa isompi hahmo linuxissa kuin joku linus torvalds, koska lars oli luomassa ohelmaa (sms--gw) nimeltä kannel eli channel jne.jne.jne... kaikki "nörtit" ei ole samanlaisia idootteja kuin minä ja joka itsensä ylentää... niin lars kuitenkin on julkaissut artikkeli dr.jobsissa ja, mato, vuoden puhuja 2008 ei tee minuun vaiktusta, jos ei minun huutoni täälä tee vaikutsta sinuun, mutta älä leiki tulella!

mr. antti-khonynos

[näky tulevan uusintana toi enbusken ohjelma ja sitä ensiesityksellä jo pähkäilin, kuuntelematta sibeliusta, joka nyt siis (taas) soi ^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^Hnäkyjähän^H^H^H^H^H^H^H^Hnäkymätöntä mustetta, näkymättömän miehen kynästä]

on olemassa sellanenkin toimittaja, josta en keksi mitään haukuttavaa eli enbuske. äijä voisi olla täynnä itteään, mutta kun ei näytä televisiossa, eikä kuulosta radiossa sellaselta.

katsokaas tai siis lukekaa ääneen (voitte myös koittaa käyttää esim. microsoftin uuudempien käyttiesten mukana, mahdollisesti, tulevaa puhesyntetisaattoria... no kuitenkin...

joskus tuli oltua töissä. töissä tuli kuunneltua radiota (mafia) ja ohjelmassa soi musiikkia kappale (jotukut sanoo tossa kohtaa biisi, kun pitäisi sanoa piisi, kuten pala kakkua, ilman kalkkunaa, koska se on niin ruma lintu, että jo siitä näkee että se maistuu tosi (sanoisin vitun) pahalta.

onpa vaikeata... koitan jatkaa ilaman välitallennusta...

luulin, suorastaan (siis ei suorastas vaan suora ja sen tapaan, eli sitä mukaa onnellisina elämänsä... eikun... väärä satu)

olin siinä kuvitelmassa (arvaattehan että sanoisin varmaan uskossa, mutta kun se vie harhaan) että esittäjä oli irwin goodman eli kaimani hammarberg, etunimikaima, toki, ja löin vetoa oluesta (oluista kun oli kolme työkaveri omatarve painossa, nesteellä, siinä Raatteen hampaassa (tappo ittesä, vissii, mulla on varastossa juttu juristista, jolla oli vähän samasta syystä aika korkialla tähtäimet ja jouko k leskinen otti ilmalentoa kun juristit vähän mitteli, eli ei mitään väkivaltajuttuja... no se asia oli selvitettävä ja soitin yleen ja pyysiin ruben stilleriä puhelimeen, koska se juonsi ohjelman, jossa ko. (ei korkein oikeus, vielä) ohjelmassa (paino on voimaa, ylipaino on ylivoimaa, jostain luettua ja muistettuja sanoja, edellä esitetyssä järjestyksessä, kuten kuvittelin... no se kuvitelma ei kuulu tähän... tähänkään... ja oli kuulemma olemassa sellainen entiteetti eli ilmentymä (sano c++ tai OO eli ei olio-ohelmionti vaan object oriented eli oli-suuntainen ohjelmointi... noniin, puhelu kielitoimistoon... tuut ttuut)

jos ruben oli ylellä, radossa ja se oli mafia niin tapahtumat sijoittuvat ajalle ennen kökkötraktoria. ystävällinen ruben (herra stiller, en ole etunimituttu, kielisuudelmatututtu en tahtoisi olla mutta kättely ja halaus käy. ei tappellu, miä en ole mikään moukarimies nimeltä jari tervo, joka tykkää hakata juutalaisia, sen tähden (kappas, tajunnanvirtani alkaa toimia, senkun laittaa sanoja peräkkäin ja on se niin ei tarvi selitellä, kommentoi välillä; se riittää, se_suuri, se_suuri -mutta, ei riitä minulle, jos ette muista ette tiedä että minä olen hydra ja minulla on seitsämän ajatusta kymmenessä päässä ja se määrä sormia: en ole käsi, en siten niitä täynnä, olen käsittämätön Teille, te luette tätä väärinpäin... se enbuske... ja se veto.

no olen siitä vedosta kertonutkin että hävisin sen. ylellä oli tuo herra stillerin (iso S-KIRJAIN, kirjain on palautettu, voin harkita oman itseni lainaamien kirjojen palauttelu (sanon palauttelua koska ne ovat tapahtumia eli event, mutta pienellä metelillä ja suurilal toimilla eli ei mitään häppeninkiä, vaan todellista VAIKUTTAMISTA ilman pumpulipuikkoja (joskus tulitikku ja toiletti-paperi ajaa (niin?) saman asian, ilman sen ajajaa: eikö niin?).

entiteetti eli ilmentymä oli kutsuttuna tallenne-robotti tm. eli herra ruben ei tiennyt mitä musiikkia, nimenomaisestai, oli soitettu, mutta tiesi sanoa sen että irwin goodmania ei ohjelmassaan tuona ajankohtana soinut (ajankohtaa voi ajatella tilana, josta tulee siirtymä eli transitio, toiseen ajankohtaan... olen (vasta nyt) hyväksynyt ajatuksen että perehdyn ns. finite state machine eli fsm -menetelmään, joka on tapa tarkastella asioita toistuvina, mutta ennaltamäärättyinä ajanhetkinä, jossa on vain tietty määrä valintoja, joilla siirrytään toiseen tilaan (jos haluaa wikitellä niin panee vaikka hakusanaksi turing machine, jos olette tietoisia että on olemassa kaikenlaisia teorioita, näkemyksia ja uskomuksia maailmasta tai jopa maailmankaikkeudesta niin on olemassa myös fyysikkoilla ajatus, että universumi olisi matemattis-fysikaalisesti niin toimiva "kone"... olen aika kaukana gourmetista ja kirjaimet käyvät vähiin (jätän käyttämisen nyt sikseen, on muuta sanottavaa eli se että puhunko totta.

ohjelmassaa gourmet-ruoka-systeemi-häppening-tuning-puuhastelu, se kerto vähän tyhmän ja tylsän nippelin ranskanperunoista, ja kuitenkin hän käsitteli ohjelmasaan myös karjalanpiirakoita.

minä (minä minä minä minä) olen joskus esittänyt väittämän, joka syntyi päätelmästä, että karjalanpiirakka on peruna täytteinen eik äriisipiirakka. tuo oli päätelmää siitä että perunaa olisi vilijelty suomessa ennen kuin meille tuotiin riisiä siinä määrin että moinen piirakka olisi noin helposti ajateltavissa että kumpi oli muna ja kuka oli lkana. tuon minä olisin halunnut tietää, ja olisin tahtonut että nippelitietona tiedeään sanoa se eikä vedetä, ruoasta puhuttaessa, mitään macdonald-pendoliino-stepehn-king -juttuja kehiin.

(nyt jos ajattelen niin se peruna olisi nauris, tuon saman päättelymekanismin kautta. mutta en mene siihen, tahdon pitäyty olettamuksessa että puhun aina totta)

minä hävisin sen vedon. minä otin lopputilin siitä työpaikasta työpaikkakiusaksen tähden, enkä minä ollut se kiusaaja, minussa olikiusaus. minä sain 500mk enemmän palkkaa kuin henkilö, joka oli tehnyt, osittain, samoja hommia. olin ottanut sisäiseen siirron kautta uuden työpaikan koska jouduin ajamaan taksilla bussin kiini että pääsen hevonvitunkuuseen porvoosta, ja joku juoppo kaasi tonnin muovia lattialle ja minut pantiin lapioimaan, vaikka oli sovittu että pääsen 20min aikaisemin töistä että ehdin niihin silloisen nesteen järjestämiin työpaikkakuljetuksiin, jotta pääsisin ankkalinaan, tähän, smurffi-kylän viereen.

minä en tiennyt että raha on helsingissä tabu. minä en tiennyt että kukaan, eikä etenkään yksi (sanotaan yksi kun on on yksi eikä eräs monista samanlaisista, entiteettjä taas, mutta pirkko leinon suomen kieliopista tuon olen muistanut vaikka rakenteellisesti en kieltäni osaakkaa, vielä ja tuskin koskaan, minua on luultu jopa eestiläiseksi, minua hävetti nesteellä, kun sielä käytettiin aliurakoitsoijoina eestiläisiä. se palkka ja se työ, rautakangella... kädete siteissä, yksä puhu englantia niin että tupankipaikalla se aukas ne kääreet ja näytti miten rakkuloilla hänen kädet oli: EPÄ-inhmillistä, häpeäällistä orjuttamista, suorastaan... niin no kuitenkin minun piti surkutella... kukaan ei ajatellut että minä vaihtaesani työpaikkaa puolitin ansioni kun menin päivätöihin 7.5kmk kiinteällä päiväpalkalla, jolla silläkin olisin vuonna 98 omistanut yksiön, jonka arvo nykyään on yli miljoona euroa. eikö ole hassua, kuinka vähän minä ymmärrän rahan päälle?

minä rakastan kokoomusta, etenkin holkeria ja devalvointia. minä rakastan esko ahoa ja kansanäänestäjiä, jotka neuvoa-antavasti halusivat meidtä euroopan unionin jäsenmaaksi, ja toivat sen tatchern (joku jenkki se oikeastaan oli) opin maahamme, ja lakkauttivat työpaikat, joissa ihminen istui ankkalinnan vesitornin alakerrassa rahalippaan kanssa ja ne 50p kolikot oli meidän (kavereitani) maksamia, ja niitä sarjakuvia luki visa, joka sanoi mm. mitä vittua? hevoseni oksentaa, sanoi BekosBill.

(tulen harrastaneeksi huomenna reali-poitiikka ja äänestän jotani demaria, koska kymestä ei saa oikeata vasemmistolaista edukuntaan, niin se vaan menee. soinia kannattaa ne, ketkä ei äänestä. no more bets. you loose, sanoisi henkka tohon, ja niin se on, kuten totta puhuessani aina on tapa olla, siinä tilassa ja niillä vaihtoedoilla: FSM (ja paskat, muttakuitenkin, tulipa sanottua ja tulipa näppäiltyä, mikään ei muutu, mutta kirjaimet karttuvat)

metodisti eventti-masiinassa itksee ja surkuttelee,
minä se olin ja minä se olen