IRC-Galleria

arafat

arafat

Pekka Puupää

Selaa blogimerkintöjä

...mennneisyyteen eli kaukonäköisenä, ja kasvatustietellisesti ja vielä kun siihen sekoittaa ripauksen astronomiaa voi nähdä ajassa taaksepäin ja vähän eteensäkin, mutta ihminen ei käytöksellään kovin usein noudata muita lakeja kuin mitkä fysiikka asettaa, ja niitäkin pyritään yhä enenemässä ja tulevaisuudessa varmaan jopa onnistuneemmin saavuttamaan tavoitteena ajatus ja ajatuksen seurauksena mielikuvituksen asettamat saavutettavuuden raja-arvoista. minä olen asettanut tänään itselleni selaisen mielikuvitustakin rikkovan raja-arvon tavoitteeni toimeksi että minun on se pakko ylittää. ainoa mieltäni huojentava asia tuon pahan ajatuksen ja tavoitteen ristiriitaisuuden suhteen on se että se on ylitettävissä myös saavuttamalla on käyttää milikuvitusta, ja se voi olla parasta minulle ja pahinta kaikille. mikään sillanpää en tule olemaan, se on jo nyt viimeistään ennakoitavissa.

pahinta mitä itseni kohdalle voisin kuvitella on laiton uhkaus ja sen uhan alla eläminen. tietenkin jo näinkin vanhalla iällä ja jälkeläisittä, tiedän millaista oli kasvaa pahan silmän tai tehtaan huminan alaisudessa, ilman läsnäolevaa isähahmoa jouluisin. lohtuna olivat toki kesät, joina elin aikaani ja ihmettelin, miksi ja miksi juuri siten isovanhempiani nimiteltiin ukoksi ja akaksi, ja on minulla pari muistikuvaakin. mutta sellaisia ei voi ottaa sen aikaisen, eli lapsuuteni tapahtumien tekosyysksi siihen mikä olen tai miksi moni sijassani väittäisi tulleensa. enemmän tahtoisin, jos sormella on osoitettava, osoittaa niitä ihmisiä, jotka sivustaseuranneina ja isovanhempieni eloa katselleina olivat ensimmäisinä toomassa milipiteitään julki, ja vielä sittenkin, kun itse jo tiesin kuinka parjattuja itse tunsin ja millaisiksi muut heidät muistivat. mutta tuskin on minun asia ja tehtävä kertoa heistä ja heidän kasvatuksellisista lähtökohdistaan, kun kaikki suurelta osin olisi kuitenkin vain osaltani arvailua ja vieläpä siltä osin että ketä eniten haluan uskoa. ja uskonpa niin että vaikken ole ketään uskonut niin uskonasioissa on aina intressi eli etu ja näkökulma vastakkainasettuneena vuosien tuomaa ja kaikkkea muuta kuin niiden kangistamaa mielipidettä kohtaan, jos edes hitusen tietää henkilöistä, joista on puhe, heidän kokemuksistaan ja siitä ajasta ja maantietellisestä ja kultturellis-poliittisesta tilasta, josta he ovat lapsilleen kertoneet ja josta minä olen oman mielipiteeni suodattanut.

ihminen, yksilönä, eikä edes ihmisenä ei voi kuvailla osalleen sattuneita (sattunut on sattunutta, mutta myös kohdalle osunutta ja mielipiteitten ristiriitaisuutta sen suhteen, kuinka ja miten kulloinenkin henkilö tapahtunutta kuvailee ja mikä on ollut oma näkökulma ja kuinka sen tuo esiin). minä saan olla yhä ja edelleen, enimmäkseen kiitollinen että äitini suku ja isäni tätien osalta, ovat onnistuneet kertomaan asioita tapahtumina ja tietoisesti tai luontaisesti, tädit molempien vanhempieni osalta, kertomaan tapahtumina sen sijaan että olisivat ensin kuvailleet tai itse ensin omaa näkökulmaansa.

en ole kaihtanut kysyä mitään, mikä kiinnostaa tai mikä jää vähää enemmän epäselväksi. joskus toki ja joskus tietoisesti, sillä onhan mielikuvituksellekin syytä antaa sijaa ja liikkumavaraa, jos muuten ei niin varmuuden vuoksi ja siksikin että ei kaikkea kertoisi totena eikä sellaisena pitäisi.

rakas internet-päiväkirja, kysyn sinulta taas ja tällä kertaa suoraan kun en muuten oikein taida ja jotenkin passiivisuutesi antaa mielelleni aihetta ajatella niin että toimisin siten että kun alkoholitta tulen ihmettelemään ja jälleen kerran suunnattoman... korjaamattoman ällistyneeksi siitä kuinka asiallsta ja aiheellista itselleni kauttasi asettamani kysymykset ovat ja kuinka ja juuri siksi ihmettelen, miksi olen aina itselleni vastaamassa. sillä onhan selvää, jo yksin se että minua parempi vastaaja voisi kaltaisilleen kysymyksille olla vain kalle-kotipsykiatri tai se alkuperäinen emacs-ohjelma. varmaan ovat sen tyypiin ohjelmat jo paljon kehittyneempiä vastaamaan tai ainakin esittämään kysymyksiä, mutta kaltaiselleni vaatimattomuudelle ja rumuudelle, jo pelkin aakkosin, on riittävän kiehtovaa seuraa ja keskustelukumppania siinä valokuvassa itsestäni, jota nytkin katson ja te ette näe. sillä: mistä kunnon ihminen...

-minä en vieläkään puhu venäjää tai lue edes, sillä ajattelen nyt, vielä nytkin, että ehkä lars von trier innottaisi opiskelemaan tanskaa ensin. kaikkihan nykyään tuntuvat tahtovan oppia venäjää, mutta kovin harva todella osata. siksi haluaisinkin ensin vain oppia tai yrittää edes vähän jotain, mistä päätellä mitä sitä oikein voisi jos halaisikin vielä.

p.s. vaan vähäisiä ovat halut ja tahtokin melko heikko kun on jo miltei puolikuollut eli keho jotenkin toimii, kun on tuntosarvissa parasiitti silloin kun on itseään ravittava, muun ajan saa kuluttaa kehon kömpelöintiin ja aineenvaihduntaan osallistuvien elinten tietoiseen tuhoamiseen, tai tietoinen ja tietoinen. tietoinen siis toki, muttei itsetuhoinen tietoisesti, jotakuinkin muuten kyllä.

pps.
elämä hindujen keksimä juttu, ja jos himmler olis uskonut siihen niin se ei varmaan olisi hänenä tappanut itteään tai sitten hän oli siinä sinänä tosi epätoivoinen ja halusi aloittaa kaiken alusta.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.