alko holista
askel kohti huhua ja mäyä koirasta, meri neidosta ja tuuli puhalluksesta. taitaa olla niin että kaikiki on vain elokuvausta, mäyränä ja koirana vain on palava koira -collie. voi koira parkaa, parkaisin, huuleni kasvavat karvaa, minussa on testosteroinia, enkä ole palomies. mitä teen?
peloton, paloton, rekan lavalla räjähtävä rannalle kuollut valas ajatteli vain mopoilijaa tai vanissa, minkä lavalla olikaan ja räjähti, ei pystynyt pidättelemään itseään. varokaa laihoja kokkeja, ajattelin kun hain eviä ja valaanrasvaa lamppuöljynä hyökkäsin asciin maailmaan. sillä jossain odotti minax ja minä olin muka velho, kun geologista kuului huhuja enää, että olisi jo pitänyt olla takaisin, jos koskaan aikoi olla. otin sauvani ja pari pulloa manamanaa ja laskeuduin viemäriin, alamaailmaan, ja mielessäni oli vain ajatus että jos kerran selviää pariisin metrosta ja toisen moskovan, niin kai sitä uskaltaa. olipa urhea ajatus, ja ennenmuuta huono, kertoi homeros tekemisistäni tultuaan ulos sellaisesta kaapista että ja voi sitä, niin juuri, komerosta!
vitun kaapi-homeros pelaa vaan tietokonepelejä eikä elä ensinkään, jatoisinnakaan ei samaistu, sammuu vaan, kuten valaanrasvalamppu.
taika lampusta ja djinni toisesta, yhtä kyytiä