IRC-Galleria

sitte miä rupian muokkaamaan niitä ajatuksia mitä miä olin saanu aikaseksi tuohon otsakkeeseen.

normaalisti se meneekin sitte niiin, joskus, kuten just äsken istu lokkia pienempi eli varmaan kai ruskia kärpänen maitopurkille kun olen tässä just aamiaisella.

toi kävi kappaleesta melkein, olen lyhyem...vittu kun toi kärpåänenn.nyt nyt... en pitäny vielä varsinaista taukoa vaan vähän kättäni heiliuittelin, ikäänkuin käsi tuulessa heiluu ja huulet, vaikkapa hörkä-sammakon kun en ensin muistanun jorma uotisen nimeä, mutta idis on siis... vittu selvillä (nyt oli jalat sillai ristissä ja toi lautanen reisiä polttaa).

nyt liv and tell tai joku elämän realiteeteista kertova juttu että jokainen voi samastua, ei tätä ole tarkotettu vain niille kärpäsille, joita jenkit ja aussit kasvatti, niin ja rottia kansa, jotainn lukutaitostakin väestönosaa kun tekee kokkikirjoja siitä mitä euroopassa ei syödä. viekää vittuunne noi jutut käsittelen ne seuraavassa jaksossanne. noniiin

noinnn saimme täytetyksi täytekappaleen. miä olen monta kertaa kysynyt iteltäni samaa kuin gorgin kirjailija-lapsokaiset, katsokaas kunb tuossa ei ole varsinaisesti vierasperäisiä enää kumpikaan sanoista ja sanoja kai on vähän huono tulkittemaan yhtään mitään, niin sitte on tollasia hällä-väliä -sanoja ja -sanojia, kun vaisto käskee vaikka se on väärässä niin kukaan ei voi todistaa vääräksi kun itseasiassa. lönnrothin suurimpaan teoriaan, eli suomenkieleen jäi sellainen aukko että varsinaista yhdyssanaa ei ole oikein määritelty ja kuinka se esiintyy ja milloin se on. se on sitte tullu selllaseksi macro-suomenkieleksi, jolla voi viisastella kun tuntuu että vihaa jotain niin eikä keksi parempaakaan haukunaihetta, nyt tossa oli haukku kuten koira sanoo ja aihe kuten suomemaalla ihiminen niin se olisi kaikkiehn järkien mukaan kai tullut olla kirjotettuna haukun-aihetta, mutta kun sana oli haukkua, mutta, mutta ja välimerkkejä minusta. onko pakko haukkua, jos ei ole koira, (toi on sellanen poisuklkeva tai eli exclusive or eli jos molemmat on niin sitte on, jos toinen on niin molemmat ei ja sitte ei ole, mutta se on logiikkaa, nyt olikin puheenaiheena suomen kielioppi (örf) ja siinäpä minun makuulta sanottavat

tahon sanoa aamulla kaikki mitä ruoka suuhun tuo ja nyt on ruokaa, sanoisin tässä että luojan kiitos, mutta kiitos taitaa, kuulkais, ihan teitin iloksi ja pettymykseksi kuulua isälleni. ja aina kun miä puhun tai olen puhunu isästä niin miä olen puhunut isästäni, vaikka sävy voi olla minun mielestä, asiayhteydestä riippuen, pikkasen tumma, niin aina on ollut tarkoitus kiitttää. sen kun työkin oppisiitte.

kiitos on paljo isompi sana kun anteeksi, mutta se on kovin objektiiivista taas, minä kattelen omia puuhia ja touhujani arvostelen nyy hypotermiassa (siis öljyä on ja lämmintä vettä ja pesulla kävin, otin vaan ton sanaksi kun jotain piti keksiä, vähän hienompaa) kun en ole oikein tottunut sanomaan kiitos ja anteeksi pyytämään. olen toki ja vain sen tiedän noita-sanoja käyttänyt, mutta ja milloin en on minulle täysi arvoitus. mutta vanhempiani kohtaan minulla on se kunnioitus kuin on positronilla elektroniin

katsokaas,
elämä on miä en välttämättä, vaikka itse jumalista välillä puhelenkin

p.s. jotain näsäviisasta